Tarja Halonen jatkaa Suomen presidenttinä vuoteen 2012. Voitto oli kuitenkin täpärä. Kokoomuksen hyvä menestys tuo sisäpolitiikkaan uutta liikettä, kirjoittaa Kalevan toimituspäällikkö Kyösti Karvonen.
Suomalaisilla äänestäjillä oli presidentinvaalin toisella ja ratkaisevalla kierroksella 29. tammikuuta kaksi selkeää vaihtoehtoa: jatkuvuus vai muutos. Äänestäjien niukka, mutta selkeä enemmistö valitsi yhä jatkuvuuden ja samalla istuvan presidentin Tarja Halosen uudelleen virkaansa seuraaviksi kuudeksi vuodeksi.
Jonkinlaista muutosvaihtoehtoa etenkin turvallisuuspolitiikassa edusti Halosen vastaehdokas, maltillisen oikeistopuolue kokoomuksen ehdokas, varapääjohtaja Sauli Niinistö. Kun ottaa huomioon Halosen poikkeuksellisen pitkään poikkeuksellisen korkealla pysyneet suosioluvut ja istuvan presidentin etulyöntiaseman vaalitaistelussa, Niinistö jäi yllättävän vähän jälkeen Halosesta.
Vaalituloksen perusteella voi ennustaa, ettei Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa linjassa tapahdu suurempia muutoksia, ei ainakaan nopeasti. Halonen teki vaalikampanjassa selväksi, ettei hän näe nyt syytä, miksi Suomen tulisi pyrkiä sotilasliitto Naton jäseneksi. Niinistö sanoi vaalikampanjassa lopulta yllättävänkin avomielisesti, että jos Naton eurooppalaistuminen jatkuu, hän harkitsisi vakavasti Suomen Nato-jäsenyyttä lähivuosina.
Loppujen lopuksi voi sanoa, että Nato-kysymys oli presidentinvaalin kenties suurin vedenjakaja. Vaalin jälkeen esitettiinkin yhtäältä arvioita, että Niinistön mahdollisuudet voittaa olisivat olleet paremmat, jos hän oli vetänyt varovaisempaa Nato-linjaa. Toisaalta Niinistö menestyi hyvin rohkeahkosta Nato-kannastaan huolimatta. Mielipidetiedusteluissa Suomen Nato-jäsenyys ei ole saavuttanut suurta kannatusta.
Puoliksi voitto kokoomukselle
Vaikka voitto on aina voitto ja tappio on aina tappio, presidentinvaalin tulokseen ja sen avaamiin poliittisiin näkymiin huolestuneimmin suhtautuu Halosen taustapuolue sosiaalidemokraatit. Niinistön tappiosta huolimatta vaalitulos oli kokoomukselle puoliksi voitto. Puolue ei ole menestynyt vuosikymmeniin näin hyvin presidentinvaaleissa.
Suurimmalle eduskunta- ja hallituspuolueelle keskustalle vaalitulos oli paha pettymys, ja tulos on nostattanut puolueessa voimakkaan ja ehkä pitkänkin käymistilan. Puolueen presidenttiehdokas, pääministeri Matti Vanhanen ilmoitti heti ensimmäisen vaalin jälkeen, että hän pyrkii keskustan puheenjohtajaksi ensi kesän puoluekokouksessa. Näin hän yritti nopeasti taittaa arvostelun aaltoa. Sen sijaan puoluesihteeri Eero Lankia ilmoitti eroavansa. Vanhanen on hävinnyt nyt perätysten kahdet vaalit, ja uusi tappio kevään 2007 eduskuntavaaleissa tekisi hänen asemansa puolueen johdossa kestämättömäksi.
Jos presidentinvaalin tuomasta poliittisesta tilanteesta tulee pysyvämpi, Suomen sisäpolitiikan perinteiset voima-asetelmat saattavat joutua koetukselle. Koska Suomessa on kolme suurta puoluetta, mikään niistä ei voi pitää hallitusvaltaa yksin, vaan vain yhdessä jomman kumman muun kanssa. Tästä seuraa, että kolmas suurista puolueista on vuorollaan oppositiossa.
Sisäpolitiikan kolmiota hallitsee yleensä se puolue, joka voittaa eduskuntavaaleissa suurimman puolueen paikan. Suurin puolue valitsee kutakuinkin aina toisen kahdesta muusta suuresta puolueesta hallituskumppanikseen. Suurimman puolueen paikkaa pitää useimmiten - tosin ei nykyisellä vaalikaudella - SDP, joka pystyy näin hajottamaan suurimpien porvaripuolueiden eli keskustan ja kokoomuksen rintaman.
Presidentinvaalituloksen takia uhkuvat kokoomusjohtajat ovatkin jo väläyttäneet, ettei ensi vuoden maaliskuun eduskuntavaalien jälkeen hallituksen muodostajan paikka kuuluisikaan automaattisesti niissä suurimmaksi nousevalle puolueelle.
Sosiaalidemokraatit ovat vastanneet epäilemällä, että kokoomuksella ja keskustalla olisi salainen kassakaappisopimus tulevasta porvarihallituksesta. Puheillakin kassakaappisopimuksista on Suomen sisäpolitiikassa paha kaiku, sillä vuoden 1987 eduskuntavaalien alla porvaripuolueet sopivat salaisesti, millaisen hallituksen ne muodostaisivat vaalien jälkeen. Hankkeesta ei lopulta tullut mitään.
Yhteistyö toimi paremmin
Presidentinvaalissa uutta oli se, että kokoomus ja keskusta pystyivät tekemään toisella kierroksella parempaa yhteistyötä kuin ehkä kertaakaan aiemmin. Puolueiden puheenjohtajat ilmoittivat jo vuosi sitten, että jos presidentinvaalissa tulee toinen kierros, he äänestävät presidentinvaalin mahdollisella toisella kierroksella sille pääsevää porvariehdokasta.
Presidentinvaali on leimallisesti henkilövaali, jossa äänestäjiä on vaikea ohjailla jonkun ehdokkaan taakse puoluepäätöksillä tai edes -suosituksilla. Presidentinvaalissa kansalaiset eivät ole niin puolueuskollisia kuin muissa vaaleissa. Tästä huolimatta puolueen johtohahmojen äänestyssuosituksilla on jossakin määrin ohjaava vaikutus.
Presidentinvaalin toisella kierroksella kuusi vuotta sitten keskustan ja kokoomuksen yhteistyö epäonnistui. Tuolloin esimerkiksi Niinistö ilmoitti vasta vaalien jälkeen äänestäneensä hävinnyttä keskustan ehdokasta Eskoa Ahoa.
Hyvä vaalitulos aloitti heti arvailut, että Euroopan investointipankin EIB:n pääjohtajana Luxemburgissa toimiva Niinistö palaisi Suomen sisäpolitiikkaan ja asettuisi kokoomuksen pääministeriehdokkaaksi vuoden 2007 eduskuntavaaleissa. Niinistö sulki tämän vaihtoehdon kuitenkin heti pois ehdottoman tuntuisesti.
Voitto, joka ei tyydyttänyt
Kuusi vuotta sitten Halonen voitti vastaehdokkaansa, keskustan Esko Ahon vieläkin niukemmin kuin nyt Niinistön, prosentein 51,6-48,4. Vaikka toisen vaalin tulos oli nyt lähes sama kuin vuonna 2000, vaalit olivat luonteeltaan hyvin erilaiset.
Vuonna 2000 Halonen onnistui vaalikampanjassaan erinomaisesti, mutta nyt se sujui väkinäisesti. Kampanjakoneisto oli tuudittautunut siihen, että Halonen voittaisi jo ensimmäisellä kierroksella.
Kun näin ei käynyt, kampanja jouduttiin ikään kuin aloittamaan uudestaan. Sosiaalidemokraatit panivatkin liikkeelle kaikki voimavaransa. Halosen taakse poikkeuksellisesti järjestöpäätöksellä jo viime keväänä asettunut suurin ammattijärjestö SAK kampanjoi ensimmäisen kierroksen jälkeen voimakkaasti Niinistöä vastaan. SDP:n entinen puheenjohtaja, eduskunnan puhemies Paavo Lipponen arvosteli Niinistön Nato-linjauksia. Lipposen puheenvuoro oli yllättävä semminkin kun kahdeksanvuotisella pääministerikaudellaan hänen katsottiin olevan hyvinkin suopea Nato-option käytölle.
Kolmanneksi vuosien 2000 ja 2006 vaaleja erotti toisistaan se, että nyt ehdokkaat kamppailivat suurten kaupunkien äänistä paljon tasaisemmin kuin Halonen ja Aho. Tämä johtuu siitä, että kokoomuksen kannatus on suurissa kaupungeissa korkeammalla kuin maaseudulla. Toisaalta Halonen keräsi näissä vaaleissa suurten kaupunkien ulkopuolelta paljon enemmän kannatusta kuin vuonna 2000.
Presidentti Halonen sai toisessa vaalissa äänistä 51,8 prosenttia Niinistöä 48,2 prosenttia vastaan. Äänimäärissä erotus oli noin 112 000 ääntä. Voitossa eniten huomiota kiinnitettiin siihen, että istuvan presidentin asemastaan huolimatta Halonen sai vain 0,2 prosenttiyksikköä suuremman ääniosuuden kuin kuusi vuotta sitten.
Edelliset sosiaalidemokraattisesta puolueesta valitut presidentit Mauno Koivisto ja Martti Ahtisaari tulivat valituiksi Halosta suuremmilla enemmistöillä. Kumpikaan heistä ei asettunut ennen vaaleja julkisesti Halosen tueksi. Sen sijaan keskustan Esko Aho ilmoitti ennen toista vaalikierrosta äänestävänsä Niinistöä. Ahtisaari tukee avoimesti Suomen Nato-jäsenyyttä.
SDP:n puheenjohtaja, valtiovarainministeri Eero Heinäluoma antoi toisen kierroksen alla ymmärtää, että Halonen saisi yllättävän tukijan Halosten tunnettujen tukijoukkojen ulkopuolelta. Sellaiseksi ennakoitiin joko Ahtisaarta tai entistä pääministeriä, keskustan Anneli Jäätteenmäkeä. Tämä kuitenkin ilmoitti äänestävänsä Niinistöä. Heinäluoman lupailema uutispommi jäi loppujen lopuksi räjähtämättä.
Ennakkoäänet ratkaisivat
Halonen ratkaisi voittonsa jo ennakkoäänestyksessä. Ennakkoon äänesti noin 800 000 naista ja 600 000 miestä. Halonen sai noin 113 000 ennakkoääntä enemmän kuin Niinistö. On helppo olettaa, että naiset ratkaisivat näin Halosen voiton. Näin tapahtui myös kuusi vuotta sitten.
Sen sijaan varsinaisena äänestyspäivänä annetuista äänistä Niinistö sai niukkaakin niukemman enemmistön. Toisen kierroksen alla tehdyissä mielipidetiedusteluissa epävarmojen äänestäjien osuus pysyi loppuun asti poikkeuksellisen suurena.
Halonen sai enemmistön äänistä kaikkiaan 13:ssa 15:stä vaalipiiristä, mukaan lukien väkirikkaimmat Helsingin ja pääkaupunkiseutua ympäröivän Uudenmaan vaalipiirit. Niinistön tappion saattoi ratkaista se, että keskustan vahvoilla tukialueilla äänestysprosentti tipahti ensimmäisestä kierroksesta. Toisin sanoen monet keskustan äänestäjät pysyivät kotona.
Halonen voi nostaa toisella kuusivuotiskaudellaan profiiliaan ensimmäistä kautta korkeammaksi. Presidentin suurimmat valtaoikeudet liittyvät kuitenkin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan kun taas sisäpolitiikassa hänellä on aiempaa paljon vähemmän muodollista valtaa. Halonen tulkitsi vaalikampanjaa niin, että kansalaiset odottavat presidentin osallistuvan näkyvämmin etenkin arvokeskusteluun.
Kyösti Karvonen
