Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Suomen suurlähetystö, Lontoo : Tietoa Isosta-Britanniasta : Hyvä tietää

SUOMEN SUURLÄHETYSTÖ, Lontoo

38 Chesham Place
London SW1X 8HW
Puh. +44-20-7838 6200
S-posti: sanomat.lon@formin.fi
English | Suomi | Svenska |  | 
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
 

Maatiedosto Iso-Britannia

Nimi

KieliVirallinen nimiKäyttönimi
suomiIson-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskuntaBritannia
englantiUnited Kingdom of Great Britain and Northern Ireland

Lippu

Aikaero Suomeen

Kesäisin: -2h

Talvisin: -2h

Pinta-ala

243 610 km2

Väkiluku

62,3 miljoonaa (arvio kesäkuu 2010)

Pääkaupunki

Suomeksi: Lontoo

Omalla kielellä: London

Tunnustanut Suomen

6. toukokuuta 1919

Suomen edustautuminen

Suomen edustautuminen: Iso-Britannia ja Pohjois-Irlanti

Edustautuminen Suomessa

Edustautuminen: Iso-Britannia

Linkit

    Poliittinen järjestelmä

    Poliittinen järjestelmä

    Britannia on parlamentaarinen monarkia, jonka hallitsijana on kuningatar Elisabet II. Parlamentaarinen monarkia merkitsee hallitusmuotona sitä, että kuningas tai kuningatar johtaa maata ja pääministeri maan hallitusta. Ylin päätäntävalta on kaksikamarisella parlamentilla, toimeenpanovalta hallituksella ja tuomiovalta riippumattomilla tuomioistuimilla.

     

    Monista muista maista poiketen Britannialla ei ole varsinaista kirjoitettua perustuslakia. Maan perustuslaki koostuu yhden muodollisen asiakirjan sijaan useista lähteistä kuten säädännäisoikeudesta (statute law), tuomareiden luomista oikeuskäytännöistä (case law, common law) sekä kansainvälisistä sopimuksista.

     

    Säädännäisoikeus pitää sisällään virallisen, parlamentin luoman ja hyväksymän kirjallisessa muodossa olevan lainsäädännön. Tapaoikeus käsittää lait ja oikeuskäytännöt, jotka tuomarit ovat luoneet osana maan oikeusjärjestelmää. Kansainvälisistä sopimuksista hyvä esimerkki on Euroopan unioni. EU:n jäsenvaltiona unionista tuleva lainsäädäntö koskee myös Britanniaa. 

     

    Suuren osan Britannian perustuslakia muodostavat lisäksi tietyt kirjoittamattomat säännöt kuten parlamentaariset konventiot ja kuninkaalliset erillisoikeudet.

     

    Britannia on perinteisesti ollut kaksipuoluejärjestelmä, jossa toinen kahdesta pääpuolueesta (konservatiivit ja työväenpuolue) muodostaa hallituksen ja toinen johtaa oppositiota. Pääministeri on parlamentin alahuoneen suurimman puolueen johtaja, ja yleensä myös hallituksen ministerit ovat parlamentin alahuoneen jäseniä. Toukokuun 2010 parlamenttivaalien myötä Britanniaan syntyi historiallinen konservatiivien ja liberaalidemokraattien koalitiohallitus, jonka vuoksi maassa ollaan poliittisesti uudessa tilanteessa.

    Valtionpäämies

    Britannian hallitsijana on vuodesta 1952 toiminut kuningatar Elisabet II. Monarkia on Britannian vanhin hallinnollinen instituutio, ja Britannian monarkian katsotaan myös olevan kaikista moderneista parlamentaarisista monarkioista kaikkein vanhin.

     

    Pitkän muutosprosessin aikana monarkin absoluuttisia valtaoikeuksia on Britanniassa asteittain vähennetty ja valtaa on siirretty ministereille. Monarkilla on periaatteessa laajat valtaoikeudet, mukaan lukien oikeus julistaa sota ja valita pääministeri, mutta käytännössä näitä valtaoikeuksia ei käytetä. Nykypäivänä käytäntö on, että valtaa käyttää monarkin nimissä demokraattisesti valittu parlamentti ja pääministeri.

     

    Kuningattarella on Britanniassa kuitenkin tiettyjä tärkeitä tehtäviä. Hän avaa ja hajottaa parlamentin sekä antaa kuninkaallisen hyväksynnän Britannian ja Skotlannin parlamenteissa sekä Walesin ja Pohjois-Irlannin kansalliskokouksissa luodulle lainsäädännölle. Kuningatar nimittää muodollisesti tehtäväänsä tärkeitä viranhaltijoita kuten pääministerin ja hallituksen muut ministerit, tuomarit, puolustusvoimien korkeimman johdon, diplomaatit sekä Englannin valtionkirkon arkkipiispat, piispat ja tuomiorovastit.

     

    Kuningatar johtaa myös Kansainyhteisöä sekä on viidentoista Kansainyhteisön maan, muun muassa Australian ja Kanadan, valtionpäämies.

    Parlamentti

    Britannian parlamenttia kutsutaan toisinaan ’kaikkien parlamenttien äidiksi’ pitkän historiansa ja perinteidensä johdosta. Britannian kaksikamarinen parlamentti jakautuu alahuoneeseen (House of Commons) ja ylähuoneeseen (House of Lords). 650-jäseniseen alahuoneeseen valitaan jäsenet valtakunnallisilla parlamenttivaaleilla. Ylähuoneessa on puolestaan noin 800 jäsentä ja jäsenet nimitetään pääsääntöisesti eliniäksi.

     

    Parlamentti koostuu kaiken kaikkiaan kolmesta elementistä: monarkista, alahuoneesta ja ylähuoneesta. Nämä elementit ovat erillisiä, tarkoittaen sitä, että sama henkilö ei voi kuulua kuin yhteen niistä. Lakien säätäminen edellyttää yleensä kaikkien kolmen osapuolen hyväksyntää, joskin monarkin hyväksyntä on nykypäivänä muodollisuus. Parlamentin ala- ja ylähuoneen tehtävät ovat pitkälti samat: molemmissa huoneissa vastataan lainsäädännöstä, tarkastellaan hallituksen työtä sekä väitellään ajankohtaisista poliittisista kysymyksistä. Alahuoneella on kuitenkin yksinoikeus tehdä talouteen ja verotukseen liittyviä lakiesityksiä.  

     

    Parlamentin alahuone koostuu demokraattisesti parlamenttivaaleissa valituista kansanedustajista. 650 vaalipiiristä 533 sijaitsee Englannissa, 59 Skotlannissa, 40 Walesissa ja 18 Pohjois-Irlannissa. Mikäli kansanedustaja eroaa, kuolee tai tulee nimitetyksi ylähuoneeseen vaalikauden aikana, kansanedustajan vaalipiirissä järjestetään täydennysvaali. Britannian pääministeri on vuoteen 2010 saakka voinut määrätä parlamenttivaalien ajankohdan, mutta kuitenkin siten, että vaalit on viimeistään järjestettävä viiden vuoden kuluessa edellisistä. Toukokuussa 2010 valtaan astunut konservatiivien ja liberaalidemokraattien koalitiohallitus kuitenkin muutti lakia niin, että Britanniassa on siirrytty määrämittaisiin viiden vuoden vaalikausiin.

     

    Parlamentin ylähuoneen työ on alahuoneen työtä täydentävää. Ylähuoneen jäsenet voidaan jakaa Englannin valtionkirkon edustajiin (Lords Spiritual) ja pääreihin (Lords Temporal). Osa pääreistä on perinyt asemansa ylähuoneen jäsenenä, mutta useimpien perinnöllisten päärien ylähuoneoikeus vietiin vuoden 1999 reformilaissa. Päärien enemmistö on ns. life peereja, jotka kuningatar on nimennyt tehtäväänsä ja jotka ovat saaneet ylähuoneen jäsenen arvon eliniäkseen.

     

    Ylähuoneeseen kuuluu eri alojen asiantuntijoita, ja osa ylähuoneen jäsenistä kannattaa jotain tiettyä puoluetta. Ylähuoneen sitoutumattomia jäseniä kutsutaan nimellä cross-bencher. Lähes kaikki lakiesitykset kulkevat parlamentin ylähuoneen äänestyksen kautta, mutta ylähuone voi ainoastaan viivyttää lain voimaantuloa, ei estää sitä kokonaan.

     

    Demokraattisesti valitun alahuoneen merkitys on jatkuvasti kasvanut suhteessa ylähuoneeseen. Ylähuoneen uudistamisesta on Britanniassa puhuttu pitkään. Tulevaisuudessa ylähuone tullaan mahdollisesti korvaamaan kokonaan tai lähes kokonaan vaaleilla valittavalla kamarilla.

     

    Hallitus

    Britannian parlamentaaristen käytäntöjen mukaan kuningatar nimittää parlamenttivaalien jälkeen pääministeriksi parlamentin alahuoneen suurimman puolueen puheenjohtajan. Mikäli yksikään puolue ei saa alahuoneen paikoista ehdotonta enemmistöä, edellinen pääministeri on oikeutettu pysymään vallassa uuden parlamentin kokoontumiseen asti katsoakseen, saako hän parlamentissa enemmistöä tuekseen.

     

    Koska pääministerillä on maan poliittisesta järjestelmästä johtuen yleensä takanaan parlamentin alahuoneen ehdottoman enemmistön tuki, hänen valta-asemansa on vahva. Nykyajan käytäntöjen mukaan pääministerin on oltava parlamentin alahuoneen jäsen eli vaaleilla valittu kansanedustaja.

     

    Hallitusten kokoonpanot saattavat Britanniassa vaihdella sekä ministereiden määrän että heidän nimikkeidensä osalta. Uusia ministerisalkkuja voidaan perustaa, vanhoja voidaan lakkauttaa tai ministereiden tehtäväjakoa voidaan järjestellä uudestaan pääministerin päätöksestä.

     

    Britannian toukokuussa 2010 aloittaneen hallituksen ytimen muodostaa kabinetti, jossa on 23 ministeriä. Kabinettiministereiden ohella hallitukseen kuuluu eri nimikkeillä olevia muita ministereitä, joista osalla on oikeus osallistua kabinetin kokouksiin silloin kun heidän asioitaan käsitellään. Tämän lisäksi konservatiivien alahuoneen ryhmänjohtajilla on oikeus osallistua kabinetin kokouksiin ja oikeuskansleri voidaan kutsua tarpeen mukaan osallistumaan kokouksiin. Kabinettiministereiden ohella hallitukseen kuuluu lukuisia apulaisministereitä.

     

    Kabinetin jäsenet (tilanne lokakuussa 2013):

     

    • Pääministeri: David Cameron
    • Varapääministeri, poliittisen järjestelmän uudistus: Nick Clegg (lib.dem.)
    • Ulkoministeri: William Hague
    • Valtiovarainministeri: George Osborne
    • Puolustusministeri: Philip Hammond
    • Elinkeino- ja pankkiministeri: Vince Cable (lib.dem.)
    • Toinen valtiovarainministeri: Danny Alexander (lib.dem.)
    • Sisäministeri ja tasa-arvoasioista vastaava ministeri: Theresa May
    • Oikeusministeri: Chris Grayling
    • Opetusministeri: Michael Gove
    • Skotlannista vastaava ministeri: Alistair Carmichael (lib.dem.)
    • Pohjois-Irlannista vastaava ministeri: Theresa Villiers
    • Walesista vastaava ministeri: David Jones
    • Työ- ja eläkeministeri: Ian Duncan Smith
    • Energia- ja ilmastonmuutosministeri: Edward Davey (lib.dem)
    • Liikenneministeri: Patrick McLoughlin
    • Terveysministeri: Jeremy Hunt
    • Ympäristö-, elintarvike- ja maatalousministeri: Owen Paterson
    • Parlamenttiministeri (ylähuone): lordi (Tom) Strathclyde
    • Kuntaministeri: Eric Pickles
    • Kulttuuri- ja media- ja urheiluministeri, olympialaisista vastaava ministeri: Maria Miller
    • Kehitysyhteistyöministeri: Justine Greening 

    Sisäpolitiikka

    Britannian paikallishallinto on rakentunut kahdella vastakkaisella tavalla. Skotlannissa, Walesissa ja osassa Englantia yksitasoinen kunnallinen neuvosto (unitary authority) on vastuussa kaikista paikallishallinnon toiminnoista. Riippuen siitä, missä osassa maata ollaan, näistä neuvostoista voidaan käyttää nimitystä metropolitan district council, borough councils, city councils, county councils tai district councils.

     

    Suuressa osassa Englantia on kaksitasoinen järjestelmä, jossa kaksi erillistä valtuustoa jakavat paikallishallinnon tehtävät. County councilit pitävät sisällään laajemman alueen ja vastaavat monista julkisista palveluista kuten kouluista, sosiaalipalveluista ja julkisesta liikenteestä. Jokainen county voidaan jakaa edelleen pienempiin district counceleihin, jotka vastaavat paikallisista palveluista kuten kierrätyksestä ja liikuntapalveluista.

     

    Lontoo koostuu 32 hallinnollisesti itsenäisestä kaupunginosasta (borough), jonka lisäksi Greater London Authority hallinnoi tiettyjä koko Lontoon laajuisia palveluita kuten julkista liikennettä ja poliisia. 

     

    Yhteensä paikallishallintoja on Britanniassa 410.

     

     

    Muuta

    Vuoden 2010 parlamenttivaalit

    Britannia on perinteisesti ollut kaksipuoluejärjestelmä, jossa kahdesta pääpuolueesta toinen muodostaa hallituksen ja toinen johtaa oppositiota. Kaksi pääpuoluetta, konservatiivit ja työväenpuolue, ovat vuorotelleet vallassa lyhyitä poikkeuksia lukuun ottamatta ensimmäisestä maailmansodasta lähtien ja koalitiohallitukset ovat olleet maassa harvinaisia.

     

    Kaksipuoluejärjestelmää on ylläpitänyt parlamenttivaaleissa käytössä oleva enemmistövaalijärjestelmä, jossa maa on jaettu yhtä moneen vaalipiiriin kuin parlamentin alahuoneessa on paikkoja, ja jokaisesta vaalipiiristä valitaan eniten ääniä saanut ehdokas. Todellisuudessa Britannia on siis vapaa monipuoluejärjestelmä, mutta enemmistövaalitapa keskittää vallan kahdelle suurimmalle puolueelle.

     

    Toukokuussa 2010 järjestetyt vaalit päätyivät kuitenkin poikkeukselliseen lopputulokseen. Koska yksikään puolueista ei saanut ehdotonta enemmistöä parlamentin alahuoneen paikoista, Britanniassa päädyttiin konservatiivien ja liberaalidemokraattien historialliseen koalitiohallitukseen. Poliittisesti Britanniassa ollaankin nyt uudessa tilanteessa. Vaikka hallitussopimus syntyi ja molemmat puolueet joutuivat joustamaan vaalitavoitteistaan, konservatiivit ja liberaalidemokraatit ovat edelleen monessa yksittäisessä kysymyksessä varsin kaukana toisistaan.

     

    Koalitiohallituksen seurauksena Britanniaan on odotettavissa tulevina vuosina merkittäviä perustuslaillisia uudistuksia. Britannian perinteisen kaksipuoluejärjestelmän kolmas puolue liberaalidemokraatit on koko modernin olemassaolonsa ajan kamppaillut vaalitavan muutoksen puolesta, ja puolue asetti vaalitavan muutoksen myös kynnyskysymykseksi hallitusneuvotteluissaan konservatiivien kanssa. Britanniassa järjestettiin toukokuussa 2011  kansanäänestys niin kutsutusta alternative vote (AV) -vaalijärjestelmään siirtymisestä, mutta esitys kaatui selvin luvuin. Ehdotettua AV-vaalitapaa äänesti 67,9 prosenttia vastaan ja 32,1 prosenttia sen puolesta. Hallituksessa perustuslaillisia muutoksia valmistelee varapääministeri, liberaalidemokraattien puheenjohtaja Nick Clegg.

     

    Vuoden 2010 parlamenttivaalien paikkajako ja parlamenttipuolueet

     

    Konservatiivit

    305

    Työväenpuolue

    256

    Liberaalidemokraatit  

     57

    Pohjois-Irlannin demokraattinen unionistipuolue   

    8

    Skotlannin kansallispuolue    

    6

    Sinn Fein    

    5

    Plaid Cymru

    3

    Social Democratic & Labour 

    3

    Alliance 

    3

    Vihreät

    3

    Independent 

    3

    Speaker & 3 Deputies  

    4

     

     

     

    Parlamenttivaaleissa äänestäminen edellyttää Britanniassa äänestäjäksi rekisteröitymistä. Äänioikeus on kaikilla vähintään 18-vuotiailla Britannian kansalaisilla ja Britanniassa pysyvästi asuvilla Kansainyhteisön maiden kansalaisilla.

    Ulkopolitiikka, turvallisuuspolitiikka

    Ulkopolitiikka

    Britannia on erittäin aktiivinen ja globaali ulkopoliittinen toimija. Sen maailmanlaajuisina tavoitteina on kansainvälisen vakauden ja ennustettavuuden parantaminen, ihmisoikeuksien, demokratiakehityksen sekä oikeusvaltioperiaatteiden vahvistaminen sekä köyhyyden vähentäminen.
     
    Britannia ottaa ulkopolitiikan suunnittelussa vakavasti huomioon uudet globaalitason haasteet ja uhkatekijät (muun muassa terrorismi, joukkotuhoaseiden leviäminen, ilmastonmuutos). Se edistää tavoitteitaan aktiivisesti sekä kahdenvälisesti että monenvälisen politiikan avulla. Toimintaa ohjaa suurvaltamentaliteetti; siirtomaavalta-historiastaan johtuen Britannialla on vaikutusvaltaa lähes kaikkialla maailmassa.

     

    Nykypäivän globaalissa maailmassa myös Britannian kaltaisten vahvojen toimijoiden on vaikea toimia tuloksekkaasti yksin. Britannia korostaa EU:n kansainvälisen roolin vahvistamista muun muassa Lähi-itää, Irania ja Afganistania koskevissa ajankohtaisissa kysymyksissä. Se peräänkuuluttaa unionin ulkopolitiikalta tavoitteellisuutta.

     

    Britannia on jäsenenä EU:n lisäksi myös Natossa, G20- ja G8-ryhmissä, Maailman kauppayhteisö WTO:ssa, Kansainyhteisössä sekä YK:n turvallisuusneuvostossa. YK:n turvallisuusneuvostossa Britannia toimii aktiivisesti ja tavoitteellisesti, johtuen Britannian ulkopoliittisten tavoitteiden luonteesta ja toimintakentän globaalista kattavuudesta. Kansainyhteisöä Britannia haluaa vahvistaa demokratian ja kehityksen edistämisen foorumina.

     

    G20-ryhmä on Britannialle tärkein talousfoorumi ja se on aktiivinen toimija ryhmässä. Myös G8 -ryhmän Britannia näkee tärkeänä foorumina; sen puitteissa voidaan keskustella maailmantalouden kannalta tärkeistä toimista, joilla voidaan kontrolloida muun muassa ilmastonmuutoksen ja globalisaation haitallisia vaikutuksia.

     

    Britannian omat kahdenväliset suhteet ja vahva rooli esimerkiksi YK:ssa ja G8 -ryhmässä heijastuvat siihen, että joissain ulkosuhdekysymyksissä Britannia toimii pikemminkin kansallisten kuin yhteisön intressien pohjalta (esimerkiksi suhteet Aasian talousmahteihin).

     

    Lähi-idän rauhanprosessin osalta Britannia tukee Yhdysvaltojen ponnisteluja rauhan saavuttamiseksi. Suhtautuminen Israelin siirtokuntatoimiin terävöityi 2000-luvun Labour-hallituksen ulkoministerin, David Milibandin aikana ja Britannia pitää siirtokuntakysymystä aktiivisesti esillä. Se toivoo Israelista kehittyvän turvallinen ja kansainvälisesti tunnustettu valtio, joka elää rauhanomaisesti suvereenin ja toimintakykyisen Palestiinan rinnalla.

     

    Britannian hallitusohjelmassa todetaan, että se tulee kehittämään uutta erityissuhdetta Intian kanssa ja haluaa tiivistää yhteistyötä Kiinan kanssa. Se tulee myös säilyttämään vahvan ja avoimen suhteensa Yhdysvaltoihin.

     


    Afganistan ja Pakistan ovat olleet Britannialle selkeä prioriteetti ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla. Britannia on Afganistanissa ja Pakistanissa kansainvälisesti aloitteellinen toimija, joka pyrkii voimakkaasti edistämään EU:n toimintaa alueilla. Britannia on myös pyrkinyt lisäämään eri toimijoiden (YK, Nato/ISAF, EU) välistä yhteistyötä Afganistanissa. Britannialla on noin 9000 sotilasta Afganistanissa Naton ISAF- kriisinhallintaoperaatiossa, joista 4000 tullaan vetämään pois vuoden 2013 aikana.

     

    Iranin ydinohjelman suhteen Britannia on keskeinen toimija. Vaikka Britannialla on ollut omia kahdenvälisiä kysymyksiä Iranin kanssa, se on kuitenkin pitänyt ne erillään ydinohjelmasta. Samoin maan sisäinen tilanne on pidettävä erillään ydinohjelmasta, mutta Britannia korostaa, että EU:n tulee pitää ihmisoikeuskysymyksiä aktiivisesti esillä.

    Puolustuspolitiikka

    Britannian koalitiohallitus on linjannut seuraavat puolustuksen prioriteetit hallituskaudelle 2010-2015:

     

    • Britannia tulee pitämään kiinni ydinpelotteestaan. Se painottaa joukkotuhoaseiden leviämisen estämisen parissa tehtävää yhteistyötä muiden valtioiden kanssa
    • Puolustusministeriön menoja tullaan leikkaamaan vähintään 25 prosentilla
    • Päämääränä on rypälepommien kansainvälinen kieltosopimus
    • Sotilaiden työsopimuksiin tehdään parannuksia (esimerkiksi operaatioissa olevien sotilaiden päivärahan kaksinkertaistaminen)

     

    Britannian hallitus julkaisi lokakuussa 2010 kansallisen turvallisuusstrategian (The National Security Strategy) ja siihen kiinteästi liittyvän strategisen turvallisuus- ja puolustusselonteon (Strategic Defence and Security Review). Selonteoissa linjataan asevoimien tulevaisuutta eli millainen rooli Britannialla on tulevaisuudessa ja paljonko kansakunta on valmis maksamaan turvallisuudesta ja puolustuksesta.

     

    Britannia on suhtautunut Euroopan yhteisen puolustuksen kehittämiseen hieman vastahakoisesti. Se on kuitenkin ollut aloitteellinen puolustuksen kehittämisen suhteen, mutta tahtoo EU:n keskittyvän lähinnä kriisinhallintaan ja haluaa välttää päällekkäisiä puolustusrakenteita.

     

    Britannia tahtoo säilyttää Naton ensisijaisena Euroopan puolustusyhteistyön puitteena ja turvallisuuden takaajana. Britannia on Naton perustajajäsen ja on yksi liittouman suurimmista rahoittajista.


    Britanniaan perustettiin kansallinen turvallisuusneuvosto koordinoimaan Britannian turvallisuusasioita toukokuussa 2010. Neuvosto kokoaa yhteen yhtäältä Britannian sisäiseen turvallisuuskehitykseen ja toisaalta kansainvälisiin puolustus- ja turvallisuuspoliittisiin kysymyksiin liittyvän keskustelun ja niitä koskevat linjaukset ja strategiat.

     

     

     

     


     

    Kehityspolitiikka

    Britannian kehityspolitiikkaa koordinoi hallituksen alainen kehitysyhteistyöministeriö. Britannia työskentelee kehitystoimissa 150 maassa. Tärkeimpänä tavoitteena Britannialla on YK:n määrittämien vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttaminen (köyhyyden puolittaminen vuoteen 2015 mennessä).

     

    Ministeriö työskentelee kehitysmaiden hallitusten lisäksi hyväntekeväisyysjärjestöjen ja eri kansainvälisten organisaatioiden kanssa (esimerkiksi YK:n alaorganisaatiot, maailmanpankki ja Euroopan komissio). Erityisesti Britannia priorisoi avustustaan kehitysohjelmille, jotka takaavat puhtaan veden, terveydenhoidon ja koulutuksen ihmisille, tavoittelevat lapsikuolleisuuden vähentämistä tai vakavien tautien leviämisen estämistä.

     

    Vuodelle 2010/2011 Britannian kehitysbudjetti on 7,8 miljardia puntaa. Vuoteen 2013 mennessä kehitysyhteistyön osuus tulisi olla 0,7 prosenttia Britannian bruttokansantuotteesta.

     

     

    Ihmisoikeudet

    Ihmisoikeuksien, demokratian ja hyvän hallinnon edistäminen ovat Britannian ulkopolitiikan kulmakiviä. Britannian ihmisoikeusajattelu perustuu YK:n yleismaailmallisen ihmisoikeusjulistuksen periaatteille ja muille sopimuksille, jotka muodostavat kansainvälisten ihmisoikeuksien kehyksen.

     

    Britannia tekee työtä ihmisoikeuksien edistämiseksi sekä itsenäisesti, kansainvälisten organisaatioiden yhteydessä sekä muiden valtioiden kanssa yhteistyössä. Britannia on YK:n ihmisoikeusneuvoston jäsen. Sille on tärkeää pitää ihmisoikeuskysymykset YK:n päätehtävänä ja rohkaista muita valtioita ratifioimaan YK:n ihmisoikeusperiaatteita. Se näkee, että demokratian, oikeusvaltioperiaatteiden ja tasa-arvon vahvistaminen toimivat keinoina ihmisoikeuksien edistämiseksi.

     

    Vuodesta 1997 lähtien Britannian ulkoministeriö on julkaissut vuosittaisen ihmisoikeusraportin.

     

    Viimeisin raportti: Britannian ulkoministeriö: Human Rights and Democracy 2012

    EU-politiikka

    EU-politiikka

    Britannia on ollut EU:n jäsenmaa vuodesta 1973 lähtien. Se on yksi EU:n suurista jäsenvaltioista ja toimii aktiivisesti kaikilla EU-vaikuttamisen tasoilla.

     

    Toukokuussa 2010 pidettyjen parlamenttivaalien tuloksena muodostettu konservatiivien ja liberaalidemokraattien koalitiohallitus linjasi, että Britannia tulee jatkamaan vahvaa rooliaan EU:ssa. Se ei kuitenkaan ole valmis siirtämään lisää toimivaltaa EU:lle ilman kansanäänestystä.
    Britannia ei tule tällä hallituskaudella tekemään päätöstä yhteisvaluutta-alueeseen siirtymisestä eikä se valmistele kyseistä päätöstä. EU:n budjettineuvotteluissa hallitus puolustaa vahvasti Britannian etuja.

     

    Aktiivisuudesta huolimatta Britanniasta löytyy myös vahvaa EU-skeptisyyttä, minkä poliittiset päättäjät ovat joutuneet huomioimaan. Britannia ei kuulu Schengen-alueeseen eikä se ole liittynyt yhteisvaluuttaan. Lisäksi se on jättäytynyt tiettyjen yhteistyöalueiden ulkopuolelle esimerkiksi oikeus- ja sisäasioissa. Asennoitumisen taustalla on Britannian suurvaltahistoria ja identiteetti, joka korostaa kansallista itsemääräämisoikeutta ja kansallisten intressien edistämistä. Eurooppalaisuus on Britannialle vain yksi ulottuvuus muiden joukossa.

     

    Britannialle on tärkeää pitää kiinni Euroopan avoimen talouden periaatteesta, kilpailukyvystä ja protektionististen trendien ehkäisemisestä. Se haluaa varmistaa, että Euroopan valtiot ovat valmiita kohtaamaan 2000-luvun haasteet erityisesti globaalin kilpailukyvyn, ilmaston lämpenemisen sekä globaalin köyhyyden aloilla. Lisäksi Euroopan talouskasvu ja työllisyystilanteen parantaminen ovat Britannian intresseissä.

     

    Viime vuosina Britannia on nostanut EU:ssa esiin erityisesti ilmasto- ja energiakysymyksiä, joiden ratkaisemisessa Britannia näkee EU:lla olevan hyvät mahdollisuudet.

     

    Britannia suhtautuu EU:n laajentumiseen perusmyönteisesti ja se pitää laajentumista yhtenä EU:n onnistuneimmista politiikoista. Viime vuosina Britannia on alkanut entistä enemmän korostaa sitä, että hakijamaan on täytettävä vaaditut ehdot jäsenyysprosessin jokaisessa vaiheessa. Taustalla on pitkälti maahanmuuttokysymysten nouseminen Britannian poliittiselle agendalle sekä Bulgarian ja Romanian liittymisen aiheuttama julkinen keskustelu. Britannia torjuu myös tavoitepäivämäärien asettamiset hakijamaiden jäsenyysprosesseille.

     

     

    Talous, elinkeinoelämä ja ulkomaankauppa

    Talous, elinkeinoelämä

    Britannian taloustilanne on heikentynyt huomattavasti globaalin talouskriisin seurauksena, ja tulevaisuuden kasvunäkymät ovat sitkeästi pysytelleet heikkoina. Vuonna 2012 talous supistui 0,1 prosenttia. Arviot talouden kasvu-uralle kääntymisen ajankohdasta ajoittuvat vuoden 2013 loppupuoliskolle tai vuodelle 2014. Lähivuosien kasvuksi arvioidaan parhaimmillaankin muutamaa prosenttia.

     

    Britannian julkisen talouden tilanne on huono. Nykyhallitus pyrkii julkisen talouden tasapainottamiseen budjettivuoteen 2015/16 mennessä, sekä julkisen nettovelan kääntämisen laskuun noin vuonna 2017. Tammikuussa 2013 julkisen velan suhde bkt:een oli 73,8 prosenttia.

     
    Britannia painottaa useissa yhteyksissä EU:n kilpailukyvyn parantamista ja sisämarkkinoiden kehittämistä. Hallitus haluaa suunnata EU:n budjettivaroja nykyistä enemmän kilpailukyvyn kehittämiseen ja keventää yrityksiin kohdistuvaa sääntelyä, etenkin pienten yritysten osalta. Britannian sisämarkkina-ajattelu on perinteisesti ollut lähellä Suomen ajattelua.  

    Ulkomaankauppa, kauppapolitiikka

    Britannian hallitus on liputtanut vahvasti kaupan vapauttamisen ja protektionististen tendenssien suitsimisen puolesta. Päätös vapaakauppasopimusneuvottelujen käynnistämisestä Yhdysvaltojen kanssa oli suuri riemun aihe Britannialle.

     

    Britannia on Suomelle merkittävä kauppakumppani: tavarakaupan tuontitilastoissa Britannia on sijalla 9 ja vientitilastoissa sijalla 5. Tavaroiden tuonnin arvo Britanniasta Suomeen oli vuonna 2012 noin 1,8 mrd euroa (3,0 prosenttia kokonaistuonnista), ja viennin arvo noin 2,9 mrd euroa (5,1 prosenttia kokonaisviennistä). Tavarakauppa on Suomelle vahvasti ylijäämäistä (1,1 mrd v. 2012), mutta ylijäämä pienentyi hieman vuoden 2012 aikana. Britannian tärkein tuontiartikkeli Suomeen on henkilöajoneuvot, joiden osuus on noin 13 prosenttia kokonaistuonnista. Suomen viennistä Britanniaan lähes 30 prosenttia on paperi- ja pahvituotteita.

     

    Viimeaikaisia merkittäviä suomalaisinvestointeja Britanniaan ovat olleet mm. Outokummun terästehtaan laajennus Sheffieldissä, UPM:n kierrätys- ja lajittelulaitoksen rakentaminen Shottoniin, sekä käynnissä oleva Raflatacin tarrapaperitehtaan laajennusinvestointi Scarboroughssa.

     

    Palvelukaupassa Britannia on niinikään merkittävä kumppani: Vuonna 2011 palveluiden viennin kokonaisarvo Britanniaan oli 698 milj. euroa, ja Britannia oli Suomen 6:nneksi tärkein palveluiden vientimaa. Palveluiden tuonnin kokonaisarvo vuonna 2011 oli 1,25 mrd euroa, joten palvelukauppa on Britannialle vahvasti ylijäämäistä. Britanniasta Suomeen tuodaan eniten tutkimus ja kehittämispalveluja.

     

    On syytä huomioida, että nykyisessä arvoketjujen maailmassa kahdenväliset kauppatilastot eivät välttämättä anna oikeaa kuvaa maiden välisistä taloudellisista suhteista. Kauppatilastoja parempaa tietoa ei kuitenkaan ole nykyisin tarjolla. Lisätietoja ja ajankohtaisia tilastoja löytyy tullin ja tilastokeskuksen sivuilta.

    Yhteiskunta, kulttuuri ja media

    Väestö

    Väestönkasvu vuosittain: 0,68 prosenttia

    (OECD 2011)


    Syntyvyys: 1,94 lasta / perhe

    (OECD 2009)


    Odotettavissa oleva elinikä:

     

    • naiset: 82,1 vuotta
    • miehet: 78,1 vuotta

     

    (National Statistics Online 2008-2010)

     

    Britannialla on pitkä historia muuttovirtojen kohteena, jonka seurauksena maata voi epäilemättä kutsua monikulttuurisuuden kehdoksi. Lontoo on yksi maailman monikulttuurisimmista kaupungeista.

     

    Englantilaisen, irlantilaisen, walesilaisen ja skotlantilaisen kantaväestön ohella erilaiset yhteisöt ovat läpi maan historian asettuneet Britanniaan ja jättäneet vuosisatojen kuluessa omat jälkensä. Toisen maailmansodan jälkeisenä aikana Britanniaan on kohdistunut maahanmuuttoa erityisesti Karibian alueelta (1940- ja 1950-luvut) sekä Intiasta, Pakistanista ja Bangladeshista (1960- ja 1970-luvut). EU:n laajentuminen itään vuonna 2004 on lisännyt maahanmuuttoa Itä-Euroopasta Britanniaan 2000-luvulla.

     

    Vuoden 2008 tietojen mukaan suurimmat ulkomaalaistaustaiset väestöryhmät Britanniassa ovat intialaiset (660 000), puolalaiset (503 000), pakistanilaiset (433 000), irlantilaiset (408 000), saksalaiset (295 000), eteläafrikkalaiset (221 000) ja bangladeshilaiset (209 000). On arvioitu, että suomalaisia Britanniassa asuisi noin 20 000, joista suurin osa Lontoossa.

     

    Lähde: Annual Population Survey/Labour Force Survey

     

    Asukasluvun perusteella Britannian suurimmat kaupungit ovat järjestyksessä Lontoo (noin 8,2 miljoonaa), Birmingham, Leeds, Glasgow, Sheffield, Bradford, Edinburgh ja Liverpool.

    Uskonto

    Vuoden 2011 väestölaskennassa kolme neljästä britistä ilmoitti kuuluvansa johonkin uskontokuntaan. Kristinuskon (59 prosenttia) ohella suurimmat uskontokunnat ovat islam (5 prosenttia), hindut, sikhit, ja juutalaiset. Noin neljäsosa ilmoitti, ettei tunnusta mitään uskontoa, ja 7 prosenttia jätti vastaamatta tähän kysymykseen kokonaan.

     

    Kristinuskon sisällä suurimman yksittäisen ryhmän muodostavat anglikaanit. Anglikaaninen kirkko on Englannin uskonpuhdistuksen myötä syntynyt kirkkokunta, johon kuuluu Britanniassa arviolta 17–27 miljoonaa jäsentä. Anglikaaninen kirkko on katolisen kirkon ja ortodoksisen kirkon jälkeen maailman kolmanneksi suurin kristillinen kirkkoyhteisö, jolla on Britannian ohella jäseniä erityisesti Britannian vanhoissa siirtomaissa sekä Kansanyhteisön maissa.

     

    Englannin valtionkirkko, Church of England, on maailmanlaajuisen anglikaanisen kirkkoyhteisön suurin jäsen. Valtionkirkkoa johtaa Canterburyn arkkipiispa, tällä hetkellä Justin Welby.

     

    Kirkon ja valtion suhde on Britanniassa läheinen. Britannian monarkki on Englannin kirkon korkein kuvernööri ja hän hyväksyy – pääministerin esityksestä – arkkipiispojen, piispojen ja tuomirovastien nimitykset.  Britannian monarkki niin ikään avaa muodollisesti kirkon korkeimman hallitsevan elimen, kirkolliskokouksen (General Synod) toimikaudet. Englannin valtionkirkolla on oma edustuksensa myös parlamentin ylähuoneessa, jota kautta kirkolla on lainsäädännöllistä valtaa.

     

    Monikulttuurisessa Britanniassa on kuitenkin entistä enemmän kyseenalaistettu Englannin valtionkirkon edustajien lainsäädännöllinen rooli. Kun parlamentin ylähuonetta tulevaisuudessa tullaan uudistamaan, on mahdollista, että ylähuoneeseen nimitettäisiin myös muiden kristillisten suuntauksien sekä muiden uskontokuntien edustajia, joka paremmin heijastaisi Britannian uskonnollista moninaisuutta. 

    Kielet

    Britanniassa ei ole perustuslaissa määriteltyä virallista kieltä, mutta väestöstä yli 70 prosenttia puhuu englantia ensimmäisenä kielenään.

     

    Noin neljännes Walesin väestöstä käyttää paikallista kieltä kymriä. Skotlannissa noin 60 000 gaelin kielen käyttäjää.

     

    Lähde: CIA World Factbook

    Oikeusjärjestelmä

    Britannia koostuu neljästä maasta (Englanti, Wales, Skotlanti ja Pohjois-Irlanti) ja kolmesta erillisestä lainkäyttövallasta (Englanti & Wales, Skotlanti ja Pohjois-Irlanti), joista jokaisella on oma lakimieskuntansa ja tuomioistuinjärjestelmänsä.

     

    Britannia liittyi Euroopan talousyhteisöön (joka nykyään tunnetaan Euroopan unionina) vuonna 1973, josta lähtien maan on pitänyt sisällyttää eurooppalainen lainsäädäntö Britannian lakiin. Muiden EU-jäsenvaltioiden tapaan Britannian on otettava huomioon EU:n lainsäädännölliset velvoitteet, mutta merkittävä ero on, että Britannia ei kuulu nk. Schengen-alueeseen. Britannialla on myös pysyvä oikeus säilyä euroalueen ulkopuolella.

     

    Britannian oikeusjärjestelmään tehtiin useita merkittäviä, perustuslaillisia muutoksia vuonna 1997 valtaan nousseen Labour-hallinnon aikana. Valtaa hajautettiin Britannian sisällä Westminsteristä Skotlantiin ja Walesiin, jonne kansanäänestysten jälkeen perustettiin omat parlamentit; Walesin parlamenttia kutsutaan kansalliskokoukseksi.

     

    Maalla ei ole varsinaista kirjoitettua perustuslakia, mutta käytännössä on olemassa tiettyjä lakeja, joita pidetään perustuslaillisessa asemassa. Monarkilla on periaatteessa laajat valtaoikeudet, mukaan lukien oikeus julistaa sota ja valita pääministeri. Käytännössä valtaoikeuksia ei kuitenkaan käytetä, vaan valtaa käyttää monarkin nimissä demokraattisesti valittu parlamentti ja sen pääministeri. Lainsäädäntöelin on kaksikamarinen parlamentti.

    Tuomioistuinjärjestelmä

    Alimman oikeusasteen muodostavat Britanniassa käräjäoikeudet, joissa ratkaistaan vähäisiä rikoksia. Vakavammat tapaukset käsitellään rikostuomioistuimessa tuomarin ja valamiehistön ollessa läsnä.

     

    Parlamentin ylähuone toimi pitkään maan ylimpänä valitustuomioistuimena, mutta tämä rooli siirrettiin Britanniassa Korkeimmalle oikeudelle lokakuusta 2009 lähtien. Korkein oikeus on Britannian ylin muutoksenhakuaste kaikissa yksityisoikeudellisissa tapauksissa sekä rikosoikeudellisissa tapauksissa Englannin, Walesin ja Pohjois-Irlannin osalta.

    Koulu- ja opetusjärjestelmä

     

    Britannian eri alueiden koulutusjärjestelmistä Englannin, Walesin ja Pohjois-Irlannin järjestelmät noudattavat pitkälti samaa rakennetta. Skotlannin koulutusjärjestelmä poikkeaa muista, etenkin kouluasteella.

     

    Britanniassa on yhteensä noin 26 000 kouluasteen oppilaitosta, joissa on noin yhdeksän miljoonaa oppilasta. Toisen asteen (further education) oppilaitoksia on noin 460 ja niissä opiskelee noin 4,4 miljoonaa opiskelijaa. Lisäksi maassa on 124 yliopistoa ja 45 muuta korkeakoulua, joissa on yhteensä noin 2,5 miljoonaa opiskelijaa. Ulkomaisia opiskelijoita on runsaasti sekä korkeakoulusektorilla että toisen asteen oppilaitoksissa, yhteensä noin 420 000.

    Peruskoulutus

    Britanniassa oppivelvollisuus alkaa 5-vuotiaana ja kestää 16-vuotiaaksi asti. Poikkeuksen muodostaa Pohjois-Irlanti, jossa oppivelvollisuus alkaa jo neljän vuoden iässä. Koulutus on järjestetty useimmissa koulupiireissä yhtenäiskouluna, johon tullaan ilman karsintaa. Suurin osa lapsista käy valtion kouluissa, yksityisiä kouluja (independent school) käyttää noin 6 prosenttia ikäluokasta.

     

    Oppivelvollisuuskoulun kuusi ensimmäistä vuotta muodostavat lähinnä suomalaista peruskoulun ala-astetta vastaavan primary schoolin, josta siirrytään secondary schooliin yleensä 11-vuotiaana.

     

    Viiden vuoden opinnot secondary schoolissa päättyvät oppivelvollisuuskoulun päättökokeeseen (General Certificate of Secondary Education, GCSE), joka suoritetaan 16 vuoden iässä. Skotlannissa vastaava tutkinto tunnetaan nimellä Scottish Certificate of Education (SCE) at Standard Grade. GCSE:n voi suorittaa myös ammatillisissa aineissa ja silloin käytetään termiä 'applied GCSE'.

    Toisen asteen koulutus

    Toisen asteen koulutus (further education) tarkoittaa oppivelvollisuuden suorittamisen jälkeistä yleissivistävää ja ammatillista koulutusta 16–19 -vuotiaille.

     

    Ensimmäisen asteen suoritettuaan opiskelija voi siirtyä lähinnä suomalaista lukiota vastaavaan koulutukseen secondary schoolin ylemmille luokille (sixth form) tai erillisiin sixth form collegeihin. Toisen asteen oppilaitoksia ovat myös tertiary colleget ja further education colleget.

     

    Opiskelu Sixth Form Collegessa eli lukiotasolla kestää kaksi vuotta ja koulutuksen päätteeksi suoritetaan päättökoe, joka tunnetaan nimellä A-levels (General Certificate of Education Advanced level, GCE A-levels). Opiskelijat suorittavat päättökokeen yleensä kolmessa aineessa. Päättökokeet arvostellaan asteikolla A–E, jossa A on korkein arvosana.

     

    Further education colleget ovat tarjonneet perinteisesti ammatillista koulutusta pääosin 16–19 -vuotiaille. Nykyisin tarjolla on runsaasti myös yleissivistäviä opintoja ja opiskelijoista lähes puolet on aikuisopiskelijoita.

     

    Tärkeimmät ammatilliset tutkinnot ovat aiemmin mainittu GCSE in applied subjects, GCE A-levels in applied subjects sekä National Vocational Qualifications (NVQs).

     

    Joustavuus on luonteenomaista further education -sektorilla suoritettaville opinnoille. Koulutusväylät ovat osittain limittäisiä: ammatillista koulutusta voi jossain määrin saada myös sixth form collegeissa ja yleissivistävää koulutusta FE-collegeissa. Osa FE-collegeista tarjoaa myös korkea-asteen tutkintoja yhteistyössä yliopistojen ja korkeakoulujen kanssa.

    Korkea-asteen koulutus

    Britanniassa akateemisia perustutkintoja (undergraduate degrees) tarjoavat sekä yliopistot (universities) että korkeakoulut (colleges of higher education). Yliopistoissa ja korkeakouluissa suoritettavat tutkinnot ovat kaikki samantasoisia riippumatta siitä, onko tutkinnon myöntäjänä yliopisto vai korkeakoulu. Korkeakoulut ovat usein kooltaan pienempiä ja niiden oppiainevalikoima on yleensä erikoistuneempi kuin yliopistoissa.

     

    Perustutkintotason tutkinnot tunnetaan Britanniassa nimellä Bachelor degree. Bachelor-tutkinto vastaa yleiseltä tasoltaan suomalaista kandidaatintutkintoa. Englannissa ja Walesissa perustutkinnon suorittaminen kestää yleensä kolme vuotta, Skotlannissa neljä vuotta. Poikkeuksena ovat lääketieteen, hammaslääketieteen ja arkkitehtuurin tutkinnot, joiden suorittaminen vie 5–7 vuotta.

     

    Britanniassa jatko-opiskelu eli postgraduate studies tarkoittaa kandidaatin tutkinnon jälkeisiä opintoja. Yleisin jatkotutkinto on nimeltään Master’s degree, jonka suorittaminen kestää yleensä yhden vuoden. Master’s degree vastaa yleiseltä tasoltaan lähinnä suomalaisissa yliopistoissa suoritettavaa maisterintutkintoa.

     

     

    Yhteiskuntaolot

     

    Britannialla on väestön ikääntymisen suhteen edessään samat haasteet kuin Suomella. Eläkkeelle siirtyvä ikäluokka on suurin koskaan, ja vuonna 2008 Britanniassa oli ensimmäistä kertaa enemmän yli 65-vuotiaita kuin nuoria. Yleinen eläkeikä on tällä hetkellä 65.

     

    Britannia sijoittui vuonna 2011 sijalle 28 YK:n inhimillisen kehityksen indeksin vertailussa (Suomi oli sijalla 22). Työttömyysaste oli 8,2 prosenttia vuonna 2012.

     

    Britanniassa oli vuonna 2011 OECD-maista 13. eniten laajakaistaliittymiä sataa asukasta kohden. Suomi sijoittui samassa vertailussa sijalle 7.

    Kulttuuri

    Vanhana siirtomaavaltana Britannia on läpi historiansa saanut – ja saa edelleen – vaikutteita kaikkialta maailmasta, joka varmasti on yksi syy maan rikkaaseen ja monipuoliseen kulttuurielämään. Britannian merkitystä ja monipuolisuutta onkin kulttuurin saralla vaikeaa yliarvioida – tai kuvata lyhyesti. Britannia tunnetaan muusikoistaan, kirjailijoistaan, runoilijoistaan ja taiteilijoistaan kaikkialla maailmassa, ja Lontoo taas on kulttuuritarjontansa puolesta kiistatta eräs maailman monipuolisimmista kaupungeista, ellei monipuolisin.

     

    Alla olevassa tekstissä käydään lyhyesti läpi joitakin Britannian tunnetuimpia nimiä ja saavutuksia esittävien taiteiden sekä kuvataiteiden saroilla. Britannia on näiden ohella toki tunnettu kaikkialla maailmassa myös muun muassa ruoka-, tapa- ja urheilukulttuuristaan.

    Esittävät taiteet

    Monet maailman tunnetuimmista bändeistä tai muusikoista Beatlesista Spice Girlsiin, Rolling Stonesista Oasikseen tai Queenista Robbie Williamsiin tulevat Britanniasta. Musiikillisesti Britannia tunnetaan myös monien suosittujen hard rock- ja heavy metal -yhtyeiden synnyinsijana. Muun muassa maailmankuulut orkesterit Iron Maiden sekä Motörhead ovat lähtöisin Englannista.

     

    Lontoon West End on teatteri- ja musikaalimaailman keskus, jossa näytöksiä on enemmän ja yleisöt ovat suurempia kuin missään muualla. Suosittuja ja korkeatasoisia teattereita löytyy kaikkialta maasta.

     

    Brittiläisiä tv-ohjelmia ja elokuvia katsotaan kaikkialla maailmassa. Brittiläisistä tv-sarjoista Suomessa hyvin suosittuja ovat olleet muun muassa Pitkän Jussin majatalo, Todella upeeta, Kyllä Jeeves hoitaa, Monty Pythonin lentävä sirkus, Sydämen asialla sekä Kyllä, herra ministeri. Elokuvien saralta on syytä mainita esimerkiksi James Bond- ja Harry Potter –elokuvat.

     

    Britannian kirjallisuus on hyvin arvostettua ja sillä on pitkä historia. William Shakespeare, George Orwell, Charles Dickens ja J.K. Rowling ovat vain joitakin nimiä tunnettujen brittiläisten kirjailijoiden loputtoman pitkässä listassa.

    Kuvataiteet

    Matkailija on missä tahansa Britanniassa todennäköisesti lähellä museota tai taidegalleriaa. Lontoossa on suuri määrä eräitä maailman tunnetuimmista museoista – Tate Modern, National Gallery, British Museum ja Victoria & Albert Museum – mutta tarjonta on monipuolista ja korkeatasoista myös suuressa osassa Britannian pienempiä kaupunkeja.  

     

    Brittiläinen maalaustaide lähti nousuun 1700-luvulla erityisesti Thomas Gainsboroughin johdattamana. Nykypäivän tunnetuimpia nimiä ovat muun muassa Sam Taylor-Wood ja Damien Hirst. Mitä arkkitehtuuriin tulee, etenkin Lontoosta löytää suuren määrän maailman tunnetuimpia rakennuksia. Yksi nykyarkkitehtuurin kuuluisimmista brittinimistä on Norman Foster, joka vastasi uuden Wembley-stadionin suunnittelusta sekä Gherkinistä, joka on olennainen osa Lontoon kaupunkikuvaa.  

     

    Victoria & Albert Museum Lontoossa omistaa erään maailman suurimmista valokuvakokoelmista. Nykyvalokuvauksen parhaimmisto on niin ikään esillä Lontoossa, Photographer’s Galleryssa.

    Media

    Lontoo on yksi maailman tärkeimmistä mediakeskittymistä ja brittiläiset tiedotusvälineet, kuten yleisradioyhtiö BBC, ovat globaaleja mielipidevaikuttajia. Lontoo on myös maailman kansainvälisin mediakeskus, jonne on ulkomailta akkreditoitunut noin 700 toimittajaa 70:sta eri maasta. Useiden aasialaisten, amerikkalaisten ja afrikkalaisten tiedotusvälineiden Euroopan-toimitukset sijaitsevatkin juuri Lontoossa.

     

    Britannian lehdistö on vahvasti puoluepoliittista ja sanomalehtien omistajat käyttävät tätä valtaa omien tavoitteidensa ajamiseen. Siinä missä Suomen lehdistö on pääosin poliittisesti sitoutumatonta, Britanniassa lehdet suosittelevat pääkirjoituksissaan, mitä puoluetta kannattaa äänestää, ja puolueellisuus näkyy myös useimpien lehtien uutisoinnissa.

     

    Lehdistö Britanniassa voidaan puoluepoliittisuudesta huolimatta jakaa ns. laatulehtiin sekä viihteellisempiin iltapäivälehtiin, jotka usein uutisoivat politiikasta kärkevästi ja vahvasti yksinkertaistaen. 

     

    Suurimmat levikit ovat viihteellisillä iltapäivälehdillä kuten Sunilla (2,6 miljoonaa), Daily Maililla (2,0 miljoonaa) sekä Daily Mirrorilla (1,1 miljoonaa). Näistä Sun ja Daily Mail voidaan laskea oikeistolaisiksi, konservatiivipuoluetta tukeviksi lehdiksi, kun taas Daily Mirror on työväenpuolueen uskollinen tukija. 

     

    Laatulehdiksi voidaan luokitella seuraavat päivittäin ilmestyvät valtakunnalliset lehdet:

     

    • Daily Telegraph (levikki vuonna 2011 noin 600 000)
    • The Times (413 000)
    • Financial Times (337 000)
    • The Guardian (226 000)
    • The Independent (127 000)

     

    lähde: MediaGuardian, ABC

     

    Laatulehdistä Daily Telegraph on konservatiivien päälehti. The Times on Rupert Murdochin omistaman News Corporationin tärkein laatulehti Britanniassa ja niin ikään lähellä konservatiiveja – joskin Murdochin lehdet The Times ja Sun tukivat aikoinaan Tony Blairia. Talouslehti Financial Times on laatulehdistä poliittisesti kaikkein sitoutumattomin, mutta lehden brittilukijat ovat pääosin konservatiivien kannattajia.

     

    The Guardian on vasemmalle kallellaan oleva lehti, joka sijoittuu poliittisesti jonnekin Labourin ja liberaalidemokraattien välille. Vuoden 2010 parlamenttivaaleissa The Guardian asettui liberaalidemokraattien taakse ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1974.

     

    The Independent puolestaan on liberaalidemokraattien epävirallinen äänenkannattaja, joka ennen nykyistä, historiallista koalitiohallitusta edusti vahvasti kolmatta ääntä perinteisessä kaksipuoluejärjestelmässä.

    Kansalaisyhteiskunta

    Se, mikä Suomessa ymmärretään kansalaisyhteiskuntana, tunnetaan Britanniassa ns. kolmantena sektorina. Kolmas sektori määritellään usein sen kautta mitä jää jäljelle, kun otetaan pois yhtäällä valtio ja toisaalla yritykset. Britannian hallitus määrittelee kolmannen sektorin kolmen kriteerin avulla: ei-valtiollinen, arvovetoinen, ja investoi voittonsa takaisin toimintaan.

     

    Erilaiset hyväntekeväisyysjärjestöt muodostavat taloudellisesti katsottuna kolmannen sektorin suurimman ryhmän, mutta kolmanteen sektoriin kuuluvat myös poliittiset liikkeet ja järjestöt sekä erilaiset yhden asian organisaatiot.

     

    Kolmas sektori on taloudellisilla indikaattoreilla mitattuna noin 2 prosenttia Britannian bruttokansantuotteesta, ja sen kokonaisliikevaihto oli vuosina 2004–05 yli 27 miljardia puntaa.

     

    Kolmas sektori otetaan valtion taholta erittäin vakavasti.  Sen eduista huolehtii hallituksen osa, Office for Civil Society, ja sille on oma ministeri, konservatiivipuolueen Nick Hurd. Kolmannen sektorin ministeriön tehtävänä on muun muassa lisätä yhteistyötä kolmannen sektorin järjestöjen ja muiden ministeriöiden kanssa, kannustaa yhteiskunnalliseen osallistuvuuteen ja edistää julkisten palvelujen tuotantoa kolmannen sektorin organisaatioiden avulla.

     

    Lähde: Suomen Lontoon-instituutti

    Kahdenväliset suhteet

    Suhteet

    Suomen ja Iso-Britannian kahdenväliset suhteet ovat perinteisesti olleet erinomaiset. Suomen liityttyä Euroopan Unioniin ovat suhteemme lähentyneet entuudestaan ja kanssakäyminen on lisääntynyt niin ministeri- kuin virkamiestasollakin. Suomea ja Britanniaa yhdistävät periaatteellisten tavoitteiden kuten demokratian, hyvän hallinnon, ihmisoikeuksien, oikeusvaltioperiaatteiden, toimivan markkinatalouden ja kestävän kehityksen edistäminen.

     

    Monissa keskeisissä ja ajankohtaisissa kansainvälisissä kysymyksissä maittemme näkemykset eivät yleisesti ottaen eroa kovinkaan paljoa toisistaan. Mailla on lisäksi ollut yhteistyötä kansainvälisissä kriisinhallintaoperaatioissa, ja Britannia johtavana eurooppalaisena NATO-maana on tärkeä partneri Suomelle asevoimien ja niiden yhteistoimintakyvyn kehittämisessä.

     

    Myös EU:ssa kantamme ovat monella sektorilla samankaltaisia. Linjauksemme kauppapolitiikan ja sisämarkkinoiden kehittämisen suhteen – kuten EU2020 – ovat samansuuntaisia ja olemme näillä sektoreilla luontaiset kumppanit.  Joissakin EU-kysymyksissä Suomen ja Britannian näkemykset toisaalta myös poikkeavat suuresti toisistaan. Tällaisia kysymyksiä ovat lähinnä maatalous- ja aluepolitiikka. 

    Kaupallis-taloudelliset suhteet

    Suomen ja Britannian välinen kauppa on yksi kahdenvälisten suhteiden kulmakivistä.  Metsäteollisuus hallitsi kauan kaupallisia suhteita, mutta nykyisin suhteet ovat monipuolisemmat: elektroniikka ja monet teollisuustuotteet, samoin kuin palvelut ja investoinnit muodostavat suuren osan maiden välisestä kaupankäynnistä.

     

    Huippuvuosina suomalaistuotteiden viennin arvo Britanniaan oli yli 4,5 miljardia euroa. Sittemmin viennin arvo on talouskriisin myötä pudonnut huomattavasti ja Suomen kauppa Britannian kanssa on kehittynyt viime vuosina heikommin kuin koko ulkomaankauppa.

     

    Vuonna 2010 Britannian osuus Suomen viennistä painui 4,7 prosenttiin ja osuus tuonnista 3,1 prosenttiin. Kaikkien tärkeimpien tavararyhmien vienti on vähentynyt. Merkittävimmin viennin vähenemiseen ovat vaikuttaneet puhelinlaitteet. Paperin ja pahvin viennin arvo on supistunut vähemmän. Samoin kaikkien tärkeimpien tavararyhmien tuonti on ollut laskussa. Eniten tuonnin supistumiseen ovat vaikuttaneet raakaöljyn tuonnin tyrehtyminen ja henkilöautojen tuonnin pieneneminen.

     

    Britannia oli vuonna 2010 Suomen kuudenneksi tärkein vientimaa. Tuonnissa se oli kahdeksanneksi suurin.

     

    Suomesta toimitetuilla metsäteollisuuden tuotteilla on vahva asema Britannian markkinoilla. Niissä Suomi oli vuonna 2008 Saksan ja Ruotsin jälkeen kolmanneksi tärkein tuontimaa. Myös matkapuhelinten toimittajana Suomi kuuluu tärkeimpien maiden joukkoon.

     

    Britannian ja Suomen näkemykset EU:n sisämarkkinoista, kilpailun vapauttamisesta muun muassa energia-, telekommunikaatio- ja postipalvelusektoreilla sekä yksityistämispolitiikka ovat monella tavalla yhdensuuntaisia. Britannia ei ole mukana euroalueen muodostamassa EU:n sisärenkaassa, joten se on leimallisesti pyrkinyt huolehtimaan kilpailukyvystään kansallisin keinoin muun muassa tarjoamalla yrityksille verotuksellisia etuja ja keventämällä sääntelyä.

     

    Lähde: Suomen tullihallituksen ulkomaankauppatilasto

    Kulttuurisuhteet

    Suomi-kuva Britanniassa on viimeksi kuluneina vuosina nykyaikaistunut ja monipuolistunut. Kulttuurisuhteet ovat hyvin laajat, joskin Suomi tunnetaan Britanniassa edelleen etenkin klassisen musiikin ja erityisesti Jean Sibeliuksen kautta. Suomalaiset huippukapellimestarit ovat johtaneet useita Britannian parhaista orkestereista, kuten Philharmonia-orkesteria, London Philharmonic Orchestraa sekä City of Birmingham Symphony Orchestraa. Suomalaisia kapellimestareita nähdään vakituisesti vierailevina kapellimestareina ympäri maata. Myös oopperalaulajat tunnetaan Britanniassa hyvin.

     

    Tove Janssonin luomat Muumit tunnetaan Pohjoismaiden ulkopuolella ehkä parhaiten juuri Britanniassa, jossa hahmot tekivät ensiesiintymisensä sarjakuvan muodossa jo 1950-luvulla. Vuonna 2010 Muumit olivat Britanniassa 65-vuotisjuhlavuotensa kunniaksi esillä muun muassa lukuisten uusien kirjajulkaisujen, taidenäyttelyn sekä animaatioelokuvan myötä.

     

    Suomalainen design on Britanniassa hyvin arvostettua ja kiinnostus on entisestään kasvanut Helsingin World Design Capital 2012 –juhlavuoden myötä. Suomalaissa muotoilussa brittejä viehättää ennen kaikkea sen yksinkertaisuus, pröystäilemättömyys ja luonnonläheisyys.

     

    Eri televisiokanavilla Suomessa pyörivät, vuodesta toiseen suosituimpien ohjelmien listoilla pysyvät sarjat vaikuttavat vahvasti Suomessa vallitsevaan Britannia-kuvaan. Samoin nuorisokulttuuriin ja ns. klubielämään vaikuttavat virtaukset saapuvat Suomeen usein Britannian tai brittiläisten tekijöiden kautta. On huomattavaa, että useat suomalaiset dj:t ja elektronisen musiikin parissa vaikuttavat taiteilijat, kuten Jori Hulkkonen ja Jimi Tenor ovat toisaalta menestyneet hyvin Britanniassa. Myös Nordic metal -ilmiö on laajentanut Suomen tunnettuutta ja HIM:n, Apocalyptican, Amorphiksen ja Stratovariuksen kaltaiset bändit tunnetaan harrastajien piirissä hyvin. Suomen rock-maine ei enää ole Hanoi Rocksin varassa.

     

    Tärkeä ryhmä kulttuurisuhteissa on koulutus. Suomen menestys kansainvälisessä, 15-vuotiaiden koululaisten taitoja mittaavassa PISA-tutkimuksessa (OECD Programme for International Student Assessment) tunnetaan päättäjien keskuudessa hyvin. Suomalaisen koulujärjestelmän piirteet kiinnostavat laajemminkin esimerkiksi koululaisten vanhempia. Monet britit pitävät Suomea maana, joka on sijoittanut viisaasti luovuuteen ja koulutukseen.

     

    Britannia ja erityisesti Lontoo ovat edelleen erittäin suosittuja suomalaisten lomakohteita. Britit puolestaan muodostivat vuonna 2011 neljänneksi suurimman matkailijaryhmän Suomessa (venäläisten, ruotsalaisten ja saksalaisten jälkeen, MEK). Trendikkäänä tunnetun Helsingin lisäksi Lappi on brittiperheiden suosiossa etenkin joulun aikaan, joskin taloustaantuma iski erityisesti juuri viimeksi mainittuun matkailijaryhmään.

     

    Muuten Suomi tunnetaan lähinnä hieman erikoisena, mutta sympaattisena maana. Haluttiinpa sitä tai ei, eukonkanto, saunakisat ja kännykänheiton MM-kisat ylittävät uutiskynnyksen vuodesta toiseen.

    Vierailut

    Vierailuvaihto maittemme välillä on ollut aktiivista. Kuningatar Elisabeth II vieraili Suomessa viimeksi vuonna 1994 ja tasavallan presidentti Tarja Halonen teki valtiovierailun Britanniaan vuonna 2004.

     

    Pää- ja ulkoministerivierailuja on tehty puolin ja toisin valtiopäämiestasoa useammin. Pääministeri Mari Kiviniemi osallistui Suomen edustajana pääministeri David Cameronin isännöimään UK Nordic Baltic Summit -pääministerikokoukseen Lontoossa tammikuussa 2011. Britannian ulkoministeri William Hague vieraili maassamme loppukesästä 2010.Pääministeri Jyrki Katainen teki ensivierailunsa Britanniaan maaliskuussa 2012. Myös muut sektoriministerit ovat vierailleet brittikollegoidensa luona.

    Historia

    Suomen diplomaattisen edustautumisen voidaan katsoa alkaneen vuonna 1887, jolloin Alarik Örnhjelm nimitettiin Suomen kaikkien aikojen ensimmäiseksi konsuliksi niin Britanniaan kuin koko maailmaan. Konsulijärjestely säilyi Suomen itsenäisyyteen asti, jonka jälkeen vuonna 1919 Lontooseen perustettiin Suomen suurlähetystö, johtajanaan Ossian Donner.

     

    Suurlähetystön toimenkuva oli hyvin samanlainen kuin nykyäänkin: kansalaisten avustaminen, kaupankäynnin edistäminen ja Suomi-tietouden levittäminen. Britannia oli toiseen maailmansotaan asti Suomen tärkein kauppakumppani.


    Talvisodan aikana Suomi sai paljon huomiota ja sympatiaa brittiläisissä tiedotusvälineissä. Jatkosodassa Suomen läheiset suhteet Saksan kanssa johtivat diplomaattisuhteiden katkeamiseen, kun Britannia vuonna 1941 julisti sodan Suomelle. Diplomaattisuhteiden katkaisu tapahtui molemmin puolin vastahakoisesti ja vihamielisyyksiä ei käytännössä toteutettu. Diplomaattiset suhteet Britannian ja Suomen välillä palautettiin syyskuussa 1947.


    Toisen maailmansodan jälkeen Suomi loi katseensa länteen liittyen jäseneksi Pohjoismaiden Neuvostoon ja Yhdistyneisiin kansakuntiin. EFTA-sopimus vuonna 1961 turvasi Suomen aseman Britannian kauppakumppanina. Välit ovat sittemmin olleet mutkattomat ja EU-jäsenyyden myötä tiivistyneet entisestään.

    Suomen Lontoon-suurlähetystön historia itsenäistymisen alusta 1990-luvun alkuun on koottu kirjaksi. Ulkoministeriön tutkijan Jussi Pekkarisen teos 'Maailmanluokan tarkkailijapaikka' ilmestyi Suomessa SKS:n julkaisemana loppukeväästä 2012.

     

    Suomen Britannian-edustajat itsenäisyyden ajalta

     

    • Rudolf Holsti  Edustaja  1918 - 1919
    • Ossian Donner  Ministeri  1919 - 1926
    • Armas Saastamoinen  Ministeri  1926 - 1932
    • Georg Gripenberg Ministeri  1933 - 1942
    • Eero A. Wuori  Edustaja,  1945 - 1947, Ministeri  1947 - 1952
    • Ernst Soravuo  Ministeri  1952 - 1955
    • Sakari Tuomioja  Suurlähettiläs  1955 - 1957
    • Leo Tuominen  Suurlähettiläs  1957 - 1968
    • Otso Wartiovaara  Suurlähettiläs  1968 - 1974
    • Richard Tötterman  Suurlähettiläs  1975 - 1983
    • Ilkka Pastinen  Suurlähettiläs  1983 - 1991
    • Leif Blomqvist  Suurlähettiläs  1991 - 1997
    • Pertti Salolainen  Suurlähettiläs  1996 - 2004
    • Jaakko Laajava Suurlähettiläs  2005 - 2010
    • Pekka Huhtaniemi Suurlähettiläs 2010 -

    Historia

    Esihistoriasta Magna Cartaan

    Ennen roomalaisten valta-aikaa Britanniaa asuttivat kelttiä puhuvat Walesin brittiläiset kansat, Skotlannin piktit sekä Britannian oma kantaväestö. Julius Caesar valloitti Britannian vuosina 55–54 eaa. Britannia oli Rooman provinssi 400-luvulle asti, käsittäen tuolloin nykyisen Englannin sekä Walesin. Germaaniheimot, mukaan lukien anglot, saksit sekä juutit valtasivat Britannian tämän jälkeen 400-luvulla.

     

    500-luvulla kristinusko alkoi tuntuvasti levitä Britanniassa. 700- ja 800-luvuilla viikingit, etenkin tanskalaiset, ryöstelivät Britannian rannikkoseutuja. 800-luvun lopulla Alfred Suuri torjui tanskalaisten invaasion, joka helpotti Englannin yhdistymistä kuningas Athelstanin alaisuudessa. Skotit saivat hallitsevan aseman Skotlannissa yhdistyttyään viimein Malcolm II:n alaisuudessa.

     

    Normandian herttua Vilhelm valloitti Englannin vuonna 1066, jonka jälkeen normannikuninkaat perustivat vahvan keskusvallan sekä feodaalivaltion. Normannikuninkaiden käyttämä ranskan kieli sekoittui ajan kuluessa kansan käyttämään anglosaksiin, muodostaen lopulta englannin kielen. 1000-luvulla Skotlanti ajautui Englannin vallan alaisuuteen. 1100-luvun lopulla kuningas Henrik II valloitti Irlannin. Hänen poikansa Rikhard I sekä Juhana ajautuivat yhteenottoihin papiston sekä aateliston kanssa, ja lopulta Juhana joutui antamaan aatelistolle useita myönnytyksiä 1215 kirjoitetun, julkista valtaa rajoittaneen säädöskokoelman Magna Cartan muodossa.

    Parlamentarismin ensiaskeleet

    Valtakunnan yhteisöllinen konsepti kehittyi 1200-luvulla, luoden pohjan parlamentaariselle hallinnolle. Edvard I:n valtakaudella (1272-1307) englantilaista tapaoikeutta täydentänyt säädännäisoikeus kehittyi ja ensimmäinen parlamentti kokoontui. Vuonna 1314 Robert Bruce voitti itsenäisyyden Skotlannille. Tudorien suvusta tuli Englannin hallitseva suku ruusujen sotien (1455-85) myötä, jonka jälkeen Henrik VIII (1509-47) perusti Englannin valtionkirkon ja liitti Walesin osaksi Englantia.

     

    Kolonialistisen laajenemisen aikakausi alkoi Elisabeth I:n hallitessa (1558-1603). Vuonna 1588 britit päihittivät Espanjan ”Voittamattoman armadan”. Vuonna 1603 Skotlannin Jaakko VI nousi Englannin valtaistuimelle Jaakko I:nä, ja yhdisti valtakunnat personaaliunioniin. Englannin sisällissodat syttyivät 1642 rojalistien ja parlamentaristien välillä, ja päättyivät Kaarle I:n teloitukseen vuonna 1649.  Seurasi  lyhyt tasavaltalaiskausi, joka päättyi 1660 Kaarle II:n noustessa valtaan. Hallitusmuodoksi palautettiin monarkia. Loistavan vallankumouksen jälkeen 1689 parlamentti julisti Vilhelm III:n ja Maria II:n hallitsijoiksi, jotka taasen hyväksyivät perusoikeuksien asiakirjan, Bill of Rightsin.

    Teollinen vallankumous ja nousu suurvallaksi

    Vuonna 1707 Englanti ja Skotlanti hyväksyivät unionisopimuksen, jossa sovittiin Iso-Britannian kuningaskunnan valtion perustamisesta. Hannoverien suku nousi Englannin valtaistuimelle vuonna 1714, kun George Louisista tuli Iso-Britannian Yrjö I. Ison-Britannian Pohjois-Amerikan alusmaat itsenäistyivät Yrjö III:n valtakaudella vuonna 1783. Tätä seurasi sota Ranskaa sekä Napoleonia vastaan vuosina 1789–1815. Vuonna 1801 Iso-Britannia ja Irlanti yhdistettiin lainsäädäntöteitse, jolloin muodostui Ison-Britannian ja Irlannin Yhdistynyt Kuningaskunta.

     

    Teolliseksi vallankumoukseksi kutsuttu taloudellinen, teknologinen ja sosiaalinen muutos lähti liikkeelle Britanniasta 1700- ja 1800-lukujen taitteessa, jonka seurauksena Britannia oli maailman merkittävin talousmahti 1800-luvun lopulle asti. Kuningatar Victorian valtakaudella (1837-1901) Britannian siirtomaavalta saavutti huippunsa, vaikka vanhimmat siirtomaat Kanada ja Australia irtautuivat siitä vuosina 1867 ja 1901.

    Maailmansotien Britannia 1914–1945

    Britannia liittyi I maailmansotaan liitossa Ranskan ja Venäjän kanssa vuonna 1914. Sodan jälkeen Irlannissa alkoi vallankumouksellinen liikehdintä, johtaen vuonna 1921 Irlannin Vapaavaltion eroamiseen Britanniasta. Kuusi Ulsterin kreivikuntaa pysyi kuitenkin osana Yhdistynyttä Kuningaskuntaa, muodostaen Pohjois-Irlannin.
    Maailmansotien välisenä aikana Britannian siirtomaavallan haurastuminen ja alusmaiden autonomian lisääntyminen johti poliittisten valtarakenteiden uudistuksiin, jonka myötä Britannian imperiumi muuttui hiljalleen Brittiläiseksi Kansainyhteisöksi (Commonwealth) vuonna 1926. 

     

    Britannia liittyi mukaan II maailmansotaan vuonna 1939. Yhdessä liittolaistensa Yhdysvaltain, Neuvostoliiton ja Ranskan kanssa Britannia pakotti natsi-Saksan antautumaan vuonna 1945 silloisen pääministerinsä Winston Churchillin johdolla. Sota kuitenkin koetteli Britanniaa muun Euroopan tavoin kovasti, ja synnytti Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välisen kaksinapaisen maailmanjärjestyksen, jossa Britannialla ei ollut enää samanlaista suurvalta-asemaa kuin ennen sotaa.

    Sodan jälkeinen Britannia 1950–64

    II maailmansodan jälkeen Irlannin Vapaavaltiosta tuli Irlannin tasavalta, ja se irtautui brittiläisestä kansainyhteisöstä. Myös Intia irtautui pian tämän jälkeen Britannian vallan alaisuudesta Burman (nyk. Myanmar) ja Ceylonin (nyk. Sri Lankan) ohella. Sodan runtelemalla Britannialla ei käytännössä ollut muuta vaihtoehtoa kuin luopua siirtomaistaan, joiden hallintaan sillä ei enää ollut taloudellisia tai sotilaallisia resursseja. Läpi sodanjälkeisen ajan aina 1970-luvulle asti Britannia jatkoi siirtomaavaltansa purkamista myöntäen itsenäisyyden merentakaisille alusmailleen.

     

    Vallitsevassa maailmanpoliittisessa tilanteessa taloudellisista vaikeuksista kärsivä ja liittolaisistaan riippuvainen Britannia ajautui kasvavassa määrin mukaan kylmän sodan konflikteihin. 1950-luvulle tultaessa kireät talousongelmat sekä inflaatio koettelivat maata rajusti. Poliittisesti 1950-luku oli konservatiivihallitusten vuosikymmen, jatkuen vuodesta 1951 aina vuoteen 1964 asti. Kuningatar Elisabeth II nousi valtaistuimelle vuonna 1952.

     

    Vuosina 1950-53 Britannia liittyi YK-operaation myötä Korean sotaan. Tätä seurasi vuonna 1956 Suezin kanavan miehittäminen, joka herätti kiivasta vastustusta paitsi kansainvälisesti, myös Britannian sisällä.

    Heikkojen hallitusten aika 1964–1979

    Konservatiivien pitkä valtakausi päättyi työväenpuolue Labourin vaalivoittoon vuonna 1964. Heikko tuottavuus, horjuva punta sekä ammattiliittojen levottomuus piinasivat Britanniaa, ja rajuista elvytysyrityksistä huolimatta hallitus ajautui epäsuosioon, pysyen vallassa lähinnä konservatiivien heikkouden vuoksi. Tilanne kiristyi entisestään, kun vuonna 1968 Pohjois-Irlannin levottomuudet muuttuivat aseelliseksi väkivallaksi.

     

    Konservatiivit palasivat valtaan 1970, mutta edeltäjänsä tavoin hallitus oli heikko. Hallituksen suurimpana saavutuksena Britannia liittyi Euroopan talousyhteisöön (ETY, joka nykyään tunnetaan Euroopan unionina) vuonna 1973. Jatkuvat riidat vahvojen ammattiyhdistysten kanssa osoittautuivat kuitenkin ylitsepääsemättömiksi, ja uudet vaalit vuonna 1974 palauttivat Labourin vähemmistöhallituksena valtaan. Myös uusi hallitus oli alusta alkaen ongelmissa ammattiyhdistysten kanssa, ja sekä inflaatio että työttömyys olivat korkeimmillaan sitten toisen maailmansodan.

     

    Tilanne Pohjois-Irlannissa kärjistyi, kun ns. Verinen sunnuntai vaati 13 mielenosoittajan hengen vuonna 1972. Irlannin tasavaltalaisarmeija IRA aloitti tämän jälkeen terrorikampanjan, joka vaati lukuisia kuolonuhreja myös Englannin maaperällä. Seurauksena oli pitkä ja tuskallinen rauhanprosessi.

    Thatcherin vuosikymmen 1979–1990

    Konservatiivit voittivat vuoden 1979 vaalit ja maa sai Margaret Thatcherista kaikkein aikojen ensimmäisen naispääministerinsä. Uusliberalistisen talouspolitiikan nimeen vannonut Thatcher alkoi pian valtaannousunsa jälkeen yksityistää Britannian taloutta, huomattavimpana junaliikennettä.

     

    Thatcherin monetaristinen talouspolitiikka ei tehonnut 1980-luvun alun Britannian työttömyysongelmaan, ja vuoteen 1981 mennessä maassa oli ennätykselliset kolme miljoonaa työtöntä. Massatyöttömyys ja pitkään kyteneet sosiaaliset ongelmat aiheuttivat - vuosikymmenen alkupuolella mellakoita ympäri Britanniaa, kun syrjäytyneet ja työttömät, etupäässä nuoret miehet sekä maahanmuuttajat purkivat turhautumistaan poliisia vastaan. Thatcherin suosiota kuitenkin vahvisti 1982 käyty menestyksekäs Falklandin sota Argentiinaa vastaan, jonka myötä konservatiivit voittivat toiset peräkkäiset vaalit vuonna 1983.

     

    Thatcher valittiin vuonna 1987 kolmannelle pääministerikaudelleen, ollen näin pisimpään vallassa ollut pääministeri yli 150 vuoteen. Thatcherin menestyksen katsotaan johtuneen hänen poikkeuksellisesta johtamiskyvystään sekä hänen ”thatcherismiksi” kutsutusta ideologiastaan, joka oli tietynlainen vapaiden markkinoiden ja vahvan valtion yhdistelmä. Tämän ideologisen kehityksen myötä korporatiivinen valtiomalli haihtui Britanniasta.

     

    Thatcher ajautui lopulta epäsuosioon puolueensa sisällä, ja erosi puolueensa johdosta vuonna 1990. Konservatiivinpuolueen puheenjohtajana ja Britannian pääministerinä häntä seurasi John Major. Thatcher ja hänen poliittinen perintönsä herättävät edelleen ristiriitaisia tunteita Britanniassa.

    Uuden Labourin nousu 1990–2001

    Vuonna 1991 Britannia liittyi kansainväliseen koalitioon Kuwaitiin hyökännyttä Irakia vastaan, ja osallistui Persianlahden sotaan. Operaatio oli lopulta lyhyt eikä sitä kyseenalaistettu Britanniassa samassa määrin kuin sen tulevia sotilasoperaatioita.

     

    Major ajautui nopeasti epäsuosioon puolueen sisäisten ristiriitojen sekä taloudellisten vaikeuksien myötä. Mustana keskiviikkona tunnettu pörssiromahdus sekä sarja puolueen sisäisiä seksi- ja talousskandaaleja sai Majorin eroamaan puolueenjohtajan tehtävästä vuonna 1995, mutta hän jatkoi vielä kaksi vuotta tultuaan uudelleen valituksi tehtävään.

     

    Pitkään kestänyt konservatiivien valtakausi päättyi 1997 vaaleihin, jossa Labour saavutti Tony Blairin johdolla ”maanvyörymänä” tunnetun murskavoiton. Koko 1980-luvun sisäisissä vaikeuksissa ollut Labour oli 1990-luvulle kuluessa uudistanut politiikkaansa, synnyttäen ns. Uuden Labourin. Etenkin pääministeri Tony Blairin karismaattinen persoona näytteli suurta osaa Labourin uudessa nousussa, ja hänen ”kolmannen tien” politiikkansa sai suosiota konservatiivien talouspolitiikkaan turhautuneen kansan parissa. Blairin kenties huomattavin ja rohkein liike oli antaa Keskuspankille valta määrittää ohjauskorko ilman valtion ohjausta, erottaen finanssimarkkinoita valtiosta entisestään.

     

    Huomattavaa kehitystä tapahtui myös Pohjois-Irlannin ongelmassa vuoden 1998 pitkänperjantain sopimuksen myötä, mikä rauhoitti IRA:n aggressiivista toimintaa. Vuosikymmen myöhemmin 2007 Pohjois-Irlannin kansanedustuslaitos Northern Ireland Assembly palautettiin toimintaan.

    Terrorismin vastainen sota ja talouskriisi

    Syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen Blair solmi läheiset välit Yhdysvaltojen silloisen presidentin George W. Bushin kanssa. Tätä seurasi Britannian osallistuminen sotilastoimiin Afganistanissa.

     

    Vuodesta 2002 Britannian poliittista keskustelua dominoi Blairin päätös tukea sotilaallista toimintaa Saddam Husseinin hallituksen kaatamiseksi Irakissa. Päätöstä seurasivat massiiviset mielenosoitukset, laaja vastustus kansan parissa sekä hallituksen useiden ministerien eronpäätökset. Kun Irakin väitettyjä joukkotuhoaseita ei löydetty, hallitusta syytettiin todisteiden manipuloinnista. Vuonna 2001 alkanut ”terrorismin vastainen sota” ulottui lopulta Britanniaan synkällä tavalla, kun pommi-iskut Lontoon julkisessa liikenteessä vaativat yli 50 kuolonuhria heinäkuussa 2005.

     

    Blair astui syrjään vuonna 2007, ja uudeksi pääministeriksi nousi Gordon Brown. Brownin pääministerikautta kuitenkin leimasi loppuvuodesta 2008 alkanut globaali talouskriisi, joka iski rajusti Britannian talouteen. Lähes samanaikaisesti kansalaisten luottamus maan poliittista järjestelmää kohtaan kärsi pahoin, kun paljastui, että kymmenet kansanedustajat olivat nostaneet kulukorvauksia kiistanalaisiin tarkoituksiin.

     

    Brownin ja Labourin suosio jatkoi laskuaan toukokuun 2010 vaaleihin asti, jolloin konservatiivit nousivat suurimmaksi puolueeksi, kuitenkaan saavuttamatta enemmistöä parlamentin alahuoneessa. Tuloksena oli Britannian oloissa harvinainen koalitiohallitus konservatiivien ja liberaalidemokraattien välillä. Uudeksi pääministeriksi nousi konservatiivien puheenjohtaja David Cameron.

    Hyvä tietää

    Asemapaikan sijainti

    Iso-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta, lyhemmin sanottuna Yhdistynyt kuningaskunta, on saarivaltio Länsi-Euroopassa. Se muodostuu Englannista, Skotlannista ja Walesista, jotka sijaitsevat Iso-Britannian saarella, sekä Irlannin saarella sijaitsevasta Pohjois-Irlannista. Lisäksi Yhdistyneeseen kuningaskuntaan kuuluu eräitä näiden lähellä olevia saaria.

     

    Suomen kielessä valtiosta käytetään yleensä nimitystä Britannia tai Iso-Britannia.

    Hankinnat

    Kaupat ja tavaratalot ovat Britanniassa pääsääntöisesti sunnuntaisin auki läpi vuoden, ja supermarketit ovat arki-iltaisin auki myöhempään kuin Suomessa, usein kello 22–23 saakka. Niin sanotut off licence –liikkeet saattavat monissa kaupungeissa olla auki ympäri vuorokauden.

     

    Supermarketeista ja pharmacy–liikkeistä kuten Bootsista löytyy varsin hyvä valikoima erilaisia reseptivapaita lääkkeitä.

    Ilmasto

    Britanniassa vallitsee lauha ilmasto, jossa vuodenajanvaihtelut näkyvät melko selvästi. Yleisesti ottaen lämpötila nousee ja sademäärä laskee siirryttäessä Skotlannista Etelä-Englantiin.


    Sää on vaihtelevaa ja pahamaineisen vaikeasti ennustettavissa etukäteen. Talvisin voi olla satunnaisesti jopa -15 asteen pakkaspäiviä; kesäisin lämpötila voi etelässä nousta yli 30 asteeseen.  Kesäkuukaudet kesäkuusta elokuuhun ovat keskimäärin hyvin lämpimiä (14–30 C) ja talvikuukaudet joulukuusta helmikuuhun viileitä (1-5 C). Keskiarvoja verrattaessa vuosittainen lämpötilaero pohjoisen ja etelän välillä on kuitenkin vain noin 3 celsiusastetta (8 °C pohjoisessa, 11 °C etelässä).


    Sään vaihtelevuus on syy siihen, miksi britit puhuvat säästä jatkuvasti. Lisäksi ulos mentäessä on usein hankalaa päättää, miten tulisi pukeutua oikein. Valitsipa vierailunajankohdaksi minkä tahansa ajan vuodesta, on viisasta ottaa mukaan vedenkestävä takki, lämmin villapaita sekä sateenvarjo.

    Joukkoliikenne

    Lontoon joukkoliikenne on toimiva ja kattava. Joukkoliikenne on pääkaupungissa myös hallitseva liikennemuoto, sillä yksityisautoilijoille on käytössä ruuhkavero (congestion charge).

     

    Lontoon metro, joka tunnetaan nimellä the Tube, on maailman vanhin maanalainen rautatie. Metro koostuu kahdestatoista linjasta, jolla jokaisella on oma tunnusvärinsä. Metrolla kulkeminen on varsin sujuvaa ja vaivatonta, joskin monilla asemilla ei ole hissejä, jonka vuoksi matkustaminen esimerkiksi pyörätuolin kanssa voi tuottaa ongelmia. Ylläpitotyöt rajoittavat toisinaan matkustamista etenkin viikonloppuisin. Ajantasaiset tiedot metrolinjojen mahdollisista hidasteista löytyvät Transport for Londonin verkkosivuilta .

     

    Lontoon bussiverkosto on niin ikään kattava, ja etenkin kaksikerroksiset punaiset bussit (double deckers) ovat Lontoon tunnettuja maanmerkkejä. Metron ja bussien lisäksi Lontoon alueella on mahdollista liikkua lähijunilla, DLR-kevytmetrolla, jokilaivoilla sekä raitiovaunuilla tietyissä osissa kaupunkia.

     

    22 yksityistä rautatieliikenneyhtiötä vastaavat maan sisäisestä junaliikenteestä. Britanniassa on hyvä rautatieverkosto, joka ulottuu maan kaikkiin osiin. Hinnoittelu on joustavaa ja pääsääntöisesti lipun saa sitä halvemmalla, mitä aikaisemmin sen ostaa. Kaikkien kalleinta junamatkustaminen on ruuhka-aikoina eli arkipäiväaamuisin ja -iltapäivisin. Lisää tietoa löydät National Rail Services verkkosivuilta.
     
    Maan sisäinen linja-autoverkosto on hyvä ja suomalaisiin hintoihin tottuneelle myös edullinen. Hinnoittelu on joustavaa ja hinnat vaihtelevat saatavuuden ja matkustusajankohdan mukaan. Ns. halpabussiyhtiöiltä lipun voi saada parilla punnalla suhteellisen pitkällekin matkalle, mikäli lipun ostaa hyvissä ajoin etukäteen. Lisää tietoa saat mm. National Express verkkosivuilta.

    Juomarahat

    Ravintoloissa 12,5 prosentin tarjoilupalkkio on toisinaan sisällytetty hintaan, toisinaan taas ei. Mikäli tarjoilupalkkiota ei ole lisätty laskuun, on kohteliasta jättää juomarahaa vastaava määrä. Juomarahan jättäminen on yleinen tapa myös takseissa.

    Kansalliset vapaapäivät

    • uudenvuodenpäivä 1. tammikuuta
    • New Year's Bank Holiday, ensimmäinen maanantai uuden vuoden jälkeen (vain Skotlanti)
    • St. Patrick's Day 17. maaliskuuta (vain Pohjois-Irlanti)
    • pitkäperjantai
    • pääsiäismaanantai (Englanti, Wales ja Pohjois-Irlanti)
    • Early May Bank Holiday, toukokuun ensimmäinen maanantai
    • Spring Bank Holiday, toukokuun viimeinen maanantai
    • Battle of the Boyne 12. heinäkuuta (vain Pohjois-Irlanti)
    • Summer Bank Holiday, elokuun ensimmäinen maanantai (vain Skotlanti)
    • Summer Bank Holiday, elokuun viimeinen maanantai (Englanti, Wales ja Pohjois-Irlanti)
    • joulupäivä 25. joulukuuta; mikäli joulupäivä osuu viikonlopulle, sitä seuraava maanantai on myös vapaapäivä
    • tapaninpäivä 26. joulukuuta

    Liikennekäyttäytyminen

    Britanniassa liikenne on vasemmanpuoleinen, eli autot ajavat vasemmalla puolella tietä ja ohittavat oikealta. Liikenneympyröissä etuajo-oikeus on oikealta tulevilla autoilla. Moottoritieliittymissä katkoviiva osoittaa, että ajajan tulee odottaa ja antaa tietä päätiellä ajavalle liikenteelle.


    Tieliikennesäädökset (Highway Code, ostettavissa kirjakaupoista) tarjoavat yksityiskohtaista tietoa liikennesäännöistä. Kaikkien autossa matkustavien on lain mukaan käytettävä turvavöitä ja moottoripyörällä matkustavien kypärää. Kännykän käyttö on ajaessa kiellettyä. Ajokortin voi Britanniassa saada 17-vuotiaana.


    Huoltoasemia on säännöllisin etäisyyksin pääteiden varsilla sekä kaupungeissa ja kunnissa. Moottoriteiden varsilla huoltoasemia on harvemmassa, mutta asemat ovat auki vuorokauden ympäri.


    Ellei liikennemerkki opasta toisin, yleinen ajonopeus on 96 kilometriä tunnissa (60 mailia tunnissa). Moottoriteillä nopeusrajoitus on 112 kilometriä tunnissa (70 mailia tunnissa), ja kaupungeissa ja taajamissa puolestaan 48 kilometriä tunnissa (30 mailia tunnissa).


    Pysäköinti kaupungeissa on sallittua yleensä parkkimittaripaikoilla tai parkkitaloissa. Vältä pysäköintiä keltaisen tuplaviivan alueelle kaikkina aikoina. Lontoossa esiintyvän punaisen tuplaviivan kohdalla myös pysähtyminen on täysin kielletty.

     

    Suomalaiset ajokortit kelpaavat Britanniassa. Euroopan unionin kansalaisina suomalaiset voivat ajaa Britanniassa Suomessa tai muussa EU-maassa myönnetyllä ajokortillaan tai vaihtaa korttinsa brittiläiseen ajokorttiin. Brittiajokortin hakulomakkeen ohjeineen saa postitoimipaikoista.


    Autovakuutusta varten on hyvä saada suomalaisen vakuutusyhtiön toimittama niin sanottu "no claims" -kirje.


    Autonomistajien tulee maksaa tieveroa ostamalla veromerkki postitoimistosta. Veromerkki laitetaan esille tuulilasin vasemmalle puolelle. Ennen veromerkin ostamista saatetaan vaatia katsastustodistus auton kunnosta.

    Majoitus

    Hyvä valikoima erilaisia majoitusmahdollisuuksia eritasoisista hotelleista hostelleihin ja bed & breakfast -paikkoihin löytyy lähes kaikkialta Britanniasta. Hotellien taso on vaihteleva, ja hotellihuoneet etenkin Lontoossa saattavat olla suomalaiseen makuun pieniä.


    Aamiainen ei aina kuulu hotellihuoneen hintaan. Lisäksi jotkut hotellit esittävät hotellihuoneiden hinnan ilman arvonlisäveroa (VAT), jolloin laskun loppusummaan lisätään 20 prosenttia.

    Mitat ja painot

    Britanniassa oli pitkään käytössä Imperiumin mittajärjestelmä, mutta maassa on (joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta) virallisesti siirrytty metriseen järjestelmään yhdenmukaisuuden lisäämiseksi. Käytännössä molempia mittajärjestelmiä näkee käytettävän. Etäisyydet ja nopeusrajoitukset mitataan edelleen maileissa.

     

    • maili = 1609 metriä
    • kilometri = 0,621 mailia
    • gallona = 4,546 litraa
    • litra = 0,220 gallonaa
    • pauna = 0,453 kiloa
    • kilo = 2,204 paunaa
    • pint = 0,568 litraa

    Pankit

    Britanniassa on noin 20 suurta liikepankkia, joista monilla on haarakonttoreita myös ulkomailla. Neljä suurinta pankkia ovat Lloyds TSB, Barclays, NatWest ja HSBC. Pankkipalveluita tarjoavat myös muut laitokset kuten postilaitos, monet säästöpankit sekä osuuskunnat. Useimmat pankit tarjoavat kirjon lisäpalveluita kuten asuntolainoja, sijoitusneuvoja, vakuutuksia sekä internet-palveluja. Pankit ovat pääsääntöisesti auki arkipäivisin kello 9.30–16.30. Kansallisina vapaapäivinä pankit ovat kiinni.


    Pankkitilin avaamiseksi pankit pyytävät hakijaa esittämään passin, todistuksen pysyvästä osoitteesta Britanniassa (käytännössä esim. sähkö-, vesi- tai kaasulasku tai vastaava) ja työnantajatiedot. Mikäli mahdollista, on mukana hyvä olla suomalaisen pankin englanninkielinen suosituskirje sekä edellisten kuukausien tiliotteet.


    Yleisimmät luottokortit kuten American Express, Mastercard, Visa ja Diners Club ovat yleisesti hyväksyttyjä hotelleissa, ostoskeskuksissa ja ravintoloissa. Myös Electron, Maestro ja Solo -kortit kelpaavat maksuvälineinä useimmissa pakoissa. Matkashekit kelpaavat pankeissa ja hotelleissa sekä joissakin suurissa tavarataloissa. Käteistä on kuitenkin hyvä pitää mukana, sillä monet taksit, kioskit (newsagent's) ja pikkupuodit ottavat vastaan vain käteistä.

    Ravinto

    Ennakkoluulot perinteistä brittiläistä ruokaa kohtaan istuvat tiukassa, mutta turhaan. Sen lisäksi, että Lontoo on yksi maailman kulinaarisista pääkaupungeista jossa maailman kaikki keittiöt ovat edustettuina, maassa on 1990-luvulta lähtien tapahtunut suoranainen vallankumous luomu- ja lähiruuan suhteen. Tavarataloissa luomu ja lähiruoka ovat vahvasti esillä, ja niitä myös ostetaan. Brittiläiset raaka-aineet ovat erittäin laadukkaita.


    Perinteisimmin englantilaiseen ruokakulttuurin voi epäilemättä tutustua konstailematonta ruokaa tarjoavissa pubeissa. Tuhti aamiainen, English breakfast, pitää sisällään pekonia ja munia, papuja, makkaraa, sieniä, tomaattia ja paahtoleipää. Tavallisia lounasruokia ovat erilaiset voileivät ranskalaisten perunoiden kera, makkarat ja perunamuusi, erilaiset liha- tai kalatäytteiset piiraat sekä fish and chips. Lähes kaikki pubit tarjoavat sunnuntaisin perinteistä Sunday roastia; paahtopaistia, kasviksia ja Yorkshire puddingia.


    Toinen olennainen osa maan ruokakulttuuria ovat teehetket, joskin nykypäivän englantilaiset juovat teetä ”perinteisten hetkiensä” lisäksi milloin tahansa.


    Britannian monikulttuurisuus on vaikuttanut maan ruokakulttuuriin monella tapaa, muun muassa siten, että intialainen ruoka (englanniksi "curry") on jo suosiossa ohittanut monet Britannian perinteiset ruuat.

    Rekisteröity parisuhde

    Rekisteröity parisuhde on laillistettu Britanniassa.

    Sähkövirta

    Britannian sähköverkon jännite on 240 volttia. Suomesta tuodut sähkölaitteet tarvitsevat erilaisen pistorasian vuoksi adapterin, joita myydään useimmissa supermarketeissa ja tavarataloissa.

    Terveydenhuolto

    Britannian julkinen terveydenhuoltojärjestelmä (The National Health Service, NHS) tarjoaa ilmaista tai verrattain edullista sairaanhoitoa Britannian asukkaille. Maksu veloitetaan reseptinkirjoituksesta, hammashoidosta ja näöntarkastuksesta, pois lukien tietyt väestöryhmät kuten lapset, raskaana olevat naiset ja työttömyyskorvausta saavat henkilöt. Sairaalahoito ja yleislääkäripalvelut ovat ilmaisia kaikille asukkaille.


    Julkisten terveydenhuoltopalveluiden käyttäminen edellyttää oman alueen yleislääkärille rekisteröitymistä. Tämä on hyvä tehdä mahdollisimman pian maahan muuttamisen jälkeen. Rekisteröityminen edellyttää todistusta pysyvästä osoitteesta Britanniassa, ja rekisteröitymisen yhteydessä saa samalla julkisen terveydenhuollon numeron (National Health Service Number). Omalääkärit antavat potilailleen yleistä lääkärihoitoa ja neuvontaa, kirjoittavat lääkereseptejä ja ohjaavat tarvittaessa erikoissairaanhoidon piiriin.


    Jos sairaus yllättää matkan aikana, ilmaista ensiapua saa julkisen terveydenhuollon (NHS) sairaaloissa, joita on ympäri maata. Suomalaiset ovat EU-kansalaisina oikeutettuja lääketieteellisistä syistä välttämättömään ilmaiseen lääkärinhoitoon oleskellessaan tilapäisesti Britanniassa. Tällaisissa tapauksissa Eurooppalainen sairaanhoitokortti helpottaa huomattavasti asiointia lääkärillä, ja siksi sellainen on hyvä hankkia Kansaneläkelaitoksesta. Britanniaan matkustavia kehotetaan kuitenkin ottamaan matkalle myös kattava matkavakuutus.


    Yleiset hätänumerot ovat 999 ja 112.

    Valuutta

    Britannian valuutta on punta (GBP). Yksi punta (£) jakautuu sataan penniin eli penceen. Setelit ovat 5, 10, 20 ja 50 punnan suuruisia; kolikot 1, 2, 5, 10, 20 ja 50 pencen suuruisia. Skotlannissa käytetään erikseen yhden punnan seteleitä, joita yleisesti ei hyväksytä maksuvälineenä Skotlannin ulkopuolella. Kanaalisaarilla ja Isle of Manilla käytetään hieman erilaisia seteleitä ja kolikoita, mutta rahajärjestelmä on samanlainen kuin pääsaarella.


    Rahaa voi nostaa yleisimmillä luottokorteilla (MasterCard, American Express, Diners Club, Visa, Visa Electron) pankkiautomaateista ympäri maata. Suomalainen pankki veloittaa nostosta yleensä nostomaksun. Kaikkien valuutanvaihtopisteiden velvollisuus pankeissa, hotelleissa, lentokentillä ja kaduilla on näyttää voimassaolevat vaihtokurssit ja vaihtomaksut. Yleisimmät luottokortit kelpaavat useimmiten ravintoloissa, kaupoissa ja matkatoimistoissa. Käteistä kannattaa kuitenkin varata mukaan: esimerkiksi taksit sekä monet kioskit ja pikkupuodit saattavat ottaa vastaan vain käteistä.

     

    Britannia on EU-jäsen, mutta maalla on pysyvä oikeus pysyä euroalueen ulkopuolella. Britannia ei tule liittymään yhteisvaluuttaan lähivuosina.

    TulostaLähetä

    Tämän sivun sisällöstä vastaa Suomen suurlähetystö Lontoo

    Päivitetty 24.7.2013

    © Suomen suurlähetystö, Lontoo | Tietoa palvelusta  | Yhteystiedot