Britannian tiedotusvälineet suhtautuvat erityisen kriittisesti Kööpenhaminan ilmastokokouksen tuloksiin. Kaoottiseksi ja sotkuiseksi luonnehditun neuvottelurupeaman päätteeksi synnytetty sopimus ei tyydytä.
Sopimuksen suurimpina puutteina pidetään laillisesti sitovien päästörajoitusten puuttumista sekä selkeän suunnitelman puuttumista sitovamman ilmastosopimuksen synnyttämiseksi jatkossa.
Erityisesti Kiina saa kantaa pääsyyn neuvotteluiden epäonnistumisesta. Vaillinaistakin sopimusta pidetään kuitenkin parempana vaihtoehtona kuin sopimuksetonta lopputulosta.
Pettymyksestä huolimatta media jaksaa pitää yllä toivoa perustavanlaatuisemmasta sopimuksesta lähitulevaisuudessa.
Sana ”epäonnistuminen” (failure) toistuu Kööpenhaminaa käsittelevissä artikkeleissa. Vaikka konferenssin perusperiaatteesta – pikaisesta tarpeesta reagoida ilmastonmuutokseen – vallitsi niinkin laaja tieteellinen ja poliittinen yksimielisyys, on brittimedian mielestä lohdutonta huomata, että globaali yhteistyö ei kyennyt kääntämään tätä riittävän vahvoiksi käytännön teoiksi.
YK:n ilmastofoorumin työskentelytapojen mielekkyys ja tehokkuus tulee monien mukaan viimeistään nyt todenteolla kyseenalaistaa. Valitettavasti parempaa yhteistyömekanismia ei monien mukaan ole näkyvissä.
Guardian-lehden pääkirjoituksen (The grim meaning of the ”meaningful”, 19.12.) mukaan Kööpenhamina petti niin päästörajoitusten, rahallisen tuen kuin itse ilmastoprosessin eteenpäin viemisen osalta. Kööpenhaminasta ei tullut paljon odotettua uuden ilmastoregiimin syntypaikkaa.
Kööpenhaminassa pitkällisen kädenväännön päätteeksi raapaistu asiakirja vaikuttaa pöydällä olleisiin kunnianhimoisiin tavoitteisiin nähden ”vauvan askelilta”, kuten Independentin lauantain pääkirjoitus otsikoi (These baby steps away from disaster are not enough, 19.12.). Lehden mukaan jatkon kannalta on huolestuttavaa, että sopimus ei sisällä selkeää aikataulua laillisesti sitovia päästövähennyksiä asettavan sopimuksen luomisesta. Tällainen diplomaattisen momentumin menetys on erityisen vaarallista. Lehti kuitenkin toivoo, että Kiinan osoittama jonkinasteinen sitoutuminen auttanee Obamaa myymään senaatille päästökauppaa ja -rajoituksia koskevan lakialoiteen (cap-and-trade bill), mikä edelleen auttanee lievittämään kehittyneiden ja kehittyvien maiden välistä epäluottamusta.
Myös Financial Timesin pääkirjoitus (Dismal outcome at Copenhagen fiasco, 21.12.) on huolissaan poliittisen momentumin hukkaamisesta hyödyttömiä ja itsestäänselviä julistuksia sisältävän Kööpenhaminan asiakirjan myötä. FT painottaa, että jatkossa maksimaalista tulosta hakevaa neuvottelutaktiikkaa on lievennettävä pragmaattisemmalla lähestymistavalla. Globaalia yhteistyötä tulee edistää joustavilla ja poikkeuksia sallivilla metodeilla. Näin myös USA ja Kiina voidaan omilla suunnillaan saada etenemään päästövähennyksissään (USA:n cap and trade ja Kiinan hiilipäästöintensiteetti) ilman, että edistys jää näiden kahden maan keskinäisen kilpailun jalkoihin.
Independent on Sunday (Copenhagen: our lost chance, 20.12.) nostaa esiin Kiinan keskeisen osuuden Kööpenhaminan epäonnistumisessa. Vaikka Kiina on viime vuosina ottanut merkittäviä vihreitä askelia, on sen ja muun maailman välinen kuilu edelleen iso. Kiinasta, ja sen varjossa myös Intiasta, on lehden mukaan kehkeytynyt globaalin hiilipäästökaupan avaimia käsissään pitävä suurvalta. Kööpenhamina tarjosi jos ei muuta niin ainakin lyhyen mutta sitäkin tärkeämmän oppitunnin Kiinan kanssa asioimisesta.
Times-lehden lauantain pääkirjoitus (Not Just Hot Air, 19.12.) huomauttaa, että vaikka Kööpenhamina oli monella tapaa niin prosessiltaan kuin tuloksiltaan vaillinainen, on myös edistystä havaittavissa tietyillä sektoreilla: erityisesti deforestaation, merien happamoitumisen, köyhien maiden ilmastotuen sekä Yhdysvaltoja ja Kiinaa koskevien periaatteellisten päästövähennysten osalta.
Observerin mukaan (The outcome at Copenhagen was disappointing. But if we work hard, there is still a way forward, 20.12.) presidentti Obamastaon tarpeettomasti tehty epäonnisten neuvotteluiden syntipukki. Lehden mukaan Obama toimi olosuhteisiin nähden ja amerikkalaisten ilmastoskeptisyyden huomioiden rohkeasti kasvattamalla Yhdysvaltain lupauksia päästöjensä leikkaamisesta. Myös EU on saanut tarpeettoman paljon kritiikkiä omasta kyvyttömyydestään hyödyntää moraalista arvovaltaansa. Lehti muistuttaa, että EU, ja erityisesti UK, oli tärkeässä asemassa vakuuttaessaan muut maat hyväksymään USA:n välittämän sopimusmuotoilun.
UK:n energia- ja ilmastoministeri Ed Miliband pohtii Guardianin artikkelissaan (The road from Copenhagen, 21.12.) ilmastosovun jatkoa Kööpenhaminan jälkeen. Syyn laillisesti sitovien päästörajoitusten puuttumisesta Miliband sysää vähemmistössä olleiden kehittyvien maiden, erityisesti Kiinan, harteille. Puutteistaan huolimatta Miliband pitää sopimuksen hyväksymistä tärkeänä, varsinkin kun se pitää sisällään monia edistysaskeleita (mm. kehittyvien maiden ilmastotuki, yhteisymmärrys kahden asteen lämpenemiskatosta).
Miliband toteaa, että kehittyneiden maiden, eritoten EU:n ja USA:n, tulee nyt näyttää esimerkkiä päästöjen leikkaamisessa. Laillisesti sitovan sopimuksen puolesta on jatkettava kampanjointia, ja tässä kansalaisyhteiskunnalla on jatkossakin paljon annettavaa. Samalla YK-rakenteita on uudistettava, jotta ilmastoneuvottelut eivät vastaisuudessa jumiudu proseduraalisiin karikkoihin.
Suomen suurlähetystö, 22.12.2009
Linkit online-artikkeleihin:
The grim meaning of the ”meaningful”
These baby steps away from disaster are not enough
Dismal outcome at Copenhagen fiasco
The outcome at Copenhagen was disappointing. But if we work hard, there is still a way forward
Päivitetty 23.2.2010
