Suoraan sisältöön
Suomen ulkoministeriö

Koreografi Satu Tuomiston vieraskolumni: Nykytanssia nuorille - Suomen suurlähetystö, Lontoo : Ajankohtaista :

SUOMEN SUURLÄHETYSTÖ, Lontoo

38 Chesham Place
London SW1X 8HW
Puh. +44-20-7838 6200
S-posti: consulate.lon@formin.fi, sanomat.lon@formin.fi
English | Suomi | Svenska |  | 
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
 
Uutiset, 15.6.2007

Koreografi Satu Tuomiston vieraskolumni: Nykytanssia nuorille

"Viime viikolla jaoimme kolmelle nuorelle stipendit hyvästä työstä. En tiedä kummat näyttivät onnellisimmilta, me vai he", kirjoittaa lontoolaisten lähiönuorten kanssa taideprojekteja tekevä koreografi Satu Tuomisto. Haastava työ palkitsee oppilaita ja opettajia.


Satu Tuomisto (Picture: Shake Ur Arts)

Olen nykytanssikoreografi Lontoossa, taiteilijan taivaassa. Tanssia on koko ajan kaikkialla. On korkealaatuista tanssia, kansainvälistä tanssia, uusia tulokkaita, eri kulttuurien vaikutuksia, kokeilevaa tai perinteistä tanssia, pohjanoteerauksia, improvisoitua, klassista, uutta, pelkistettyä, kaikkea mahdollista.

Helsingin tanssikenttä: hieno, mutta kymmenen kertaa pienempi. Se on ihan luonnollista, onhan pääkaupunkiseudulla kymmenen kertaa vähemmän ihmisiä kuin Lontoossa. Halusin kokeilla jotain suurempaa ja jäin koukkuun. Viimeiset viisitoista vuotta elämäni on ollut pelkkää nykytanssia. Tanssin opiskelua, tanssista lukemista, tanssin katsomista, tanssista kirjoittamista, tanssista puhumista, tanssin ajattelemista, tanssimista, tanssin tekemistä, tanssina olemista. Olen nykytanssin suurkuluttaja. Mitä muuta?

Viime viikolla paikallisella poliisiasemalla 15-vuotias poika marssi sisään, hyppäsi vastaanottotiskin yli ja puukotti poliisia vatsaan. Poika löydettiin helikopterin avulla ja poliisi näyttää onneksi selviävän hengissä. Toissa viikolla paikallinen jengi ja naapurijengi riehuivat kadulla keskellä päivää 30 hengen voimalla niin, että viereisen pubin keski-ikäiset karjut lukitsivat peloissaan ovet. Edellisellä viikolla isoveli ampui vahingossa 12-vuotiaan pikkusiskonsa kotonaan. Mitä ihmettä teen täällä?

Perustin viime vuonna yhdessä valokuvaajan Roger Mappin kanssa Shake Ur Arts -organisaation. Teemme työtä nuorison kanssa valokuvan, tanssin, elokuvan ja äänisuunnittelun keinoin. Helppoa? Ei. Vaikeaa? Joskus. Tarvittavaa? Kyllä. Mielekästä taiteilijalle? Totta kai.

Ryhmä aggressiivisesti käyttäytyviä nuoria huput silmillä ja bandanna-huivit kasvoilla, huutoa ja epämääräistä mölinää. Englanninkielentaitoni on lähes täydellinen, mutta en silti ymmärrä, mistä örinässä on kyse. Yleensä samanlaisen jengin nähtyäni hiippailisin samantien suosiolla kadun toiselle puolelle. Nyt en. Teemme lyhytelokuvaa heidän kanssaan.

Pojat ja nykytanssi? Kyllä. Huijaamme heidät mukaan. Ilkeää? Jep. Aluksi puhumme vain liikkeestä, fyysisestä liikkeestä, liikkumisesta, tutuista liikeradoista, urheiluliikkeistä, hypyistä, potkuista, pyörimisestä. Lopuksi hekin puhuvat nykytanssista. Kirosana on muuttunut tavalliseksi substantiiviksi.

Tyttö ei aluksi sanonut sanaakaan. Kolmantena päivänä hän sanoi "hei". Neljäntenä hän hiljaa ehdotti ratkaisua koreografiseen kysymykseemme. Viidentenä hän hymyili. Hienoa.

Viime viikolla jaoimme kolmelle nuorelle stipendit hyvästä työstä. Kansallinen taidestipendi luovasta kehityksestä ja taiteellisista saavutuksista. En tiedä ketkä näyttivät onnellisimmilta, me vai he.

Mietin aina välillä, mikä minua oikeastaan kiinnostaa. Mitä haluan? Selviytyä hengissä tällä terroristien ja nuorisojengien leikkikentällä? Vähentää eksyksissä olevien nuorien määrää edes muutamalla? Nauttia mahdollisimman paljon tästä niin tavalliselta tuntuvasta elämästä? Tehdä tanssia niin paljon kuin sielu sietää? Ehkä kaikkia noita.

Lontoon harmaat lähiöt, vihaisesti mököttävät kerrostalot ja nuorten lakoniset katseet. Helsingin harmaat lähiöt, vihaisesti mököttävät kerrostalot ja nuorten lakoniset katseet. Joku tosi kova nuori potkimassa roskapönttöä. Toinen tuijottamassa apaattisena maahan. Kolmas hermostuksesta jäykistynyt.

Mitä minä tietäisin tästä mitään? Maailma on täynnä miljoonia akateemisia tutkimuksia miljooniin psykologisiin ongelmiin, tuhansia ratkaisuja tuhansiin sosiaalisiin ongelmiin, satoja kikkoja satoihin nuorten ongelmiin, kymmeniä parannusehdotuksia kymmeniin yhteisöjen ongelmiin, muutamia ehdotuksia muutamiin käyttäytymisongelmiin.

Helsingissä on erilaista kuin Lontoossa, mutta kaikilla on samat tarpeet tulla hyväksytyksi, päästä juttuihin mukaan, tulla kunnioitetuksi ihmisenä ja tulla arvostetuksi sellaisena kuin on. Ei kai sitä voi kuin yrittää. Taiteilijat tavallaan. Toivotaan parasta.

Satu Tuomisto

Satu Tuomisto on espoolainen nykytanssikoreografi, joka on asunut Lontoossa kymmenen vuotta. Taiteellisen työnsä ohella Satu johtaa valokuvaaja Roger Mappin kanssa Shake Ur Arts -organisaatiota, joka tekee muun muassa nuorten kanssa työtä taideprojektien kautta vähentääkseen rikollisuutta ja lisätäkseen positiivisia tulevaisuudennäkymiä.

Tulosta

Tämä dokumentti

Päivitetty 19.6.2007


© Suomen suurlähetystö, Lontoo | Tietoa palvelusta  | Yhteystiedot