Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Suomen suurlähetystö, Lontoo : Tietoa Isosta-Britanniasta : Poliittinen järjestelmä

SUOMEN SUURLÄHETYSTÖ, Lontoo

38 Chesham Place
London SW1X 8HW
Puh. +44-20-7838 6200
S-posti: sanomat.lon@formin.fi
English | Suomi | Svenska |  | 
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
 
Maatiedosto Iso-Britannia

Poliittinen järjestelmä

Poliittinen järjestelmä

Britannia on parlamentaarinen monarkia, jonka hallitsijana on kuningatar Elisabet II. Parlamentaarinen monarkia merkitsee hallitusmuotona sitä, että kuningas tai kuningatar johtaa maata ja pääministeri maan hallitusta. Ylin päätäntävalta on kaksikamarisella parlamentilla, toimeenpanovalta hallituksella ja tuomiovalta riippumattomilla tuomioistuimilla.

 

Monista muista maista poiketen Britannialla ei ole varsinaista kirjoitettua perustuslakia. Maan perustuslaki koostuu yhden muodollisen asiakirjan sijaan useista lähteistä kuten säädännäisoikeudesta (statute law), tuomareiden luomista oikeuskäytännöistä (case law, common law) sekä kansainvälisistä sopimuksista.

 

Säädännäisoikeus pitää sisällään virallisen, parlamentin luoman ja hyväksymän kirjallisessa muodossa olevan lainsäädännön. Tapaoikeus käsittää lait ja oikeuskäytännöt, jotka tuomarit ovat luoneet osana maan oikeusjärjestelmää. Kansainvälisistä sopimuksista hyvä esimerkki on Euroopan unioni. EU:n jäsenvaltiona unionista tuleva lainsäädäntö koskee myös Britanniaa. 

 

Suuren osan Britannian perustuslakia muodostavat lisäksi tietyt kirjoittamattomat säännöt kuten parlamentaariset konventiot ja kuninkaalliset erillisoikeudet.

 

Britannia on perinteisesti ollut kaksipuoluejärjestelmä, jossa kahdesta pääpuolueesta toinen muodostaa hallituksen ja toinen johtaa oppositiota. Kaksi pääpuoluetta, konservatiivit ja työväenpuolue, ovat vuorotelleet vallassa lyhyitä poikkeuksia lukuun ottamatta ensimmäisestä maailmansodasta lähtien ja koalitiohallitukset ovat olleet maassa harvinaisia. Pääministeri on parlamentin alahuoneen suurimman puolueen johtaja, ja yleensä myös hallituksen ministerit ovat parlamentin alahuoneen jäseniä.

 

Kaksipuoluejärjestelmää on ylläpitänyt parlamenttivaaleissa käytössä oleva enemmistövaalijärjestelmä, jossa maa on jaettu yhtä moneen vaalipiiriin kuin parlamentin alahuoneessa on paikkoja, ja jokaisesta vaalipiiristä valitaan eniten ääniä saanut ehdokas. Todellisuudessa Britannia on siis vapaa monipuoluejärjestelmä, mutta enemmistövaalitapa keskittää vallan kahdelle suurimmalle puolueelle.

 

Toukokuussa 2010 järjestetyt vaalit päätyivät kuitenkin poikkeukselliseen lopputulokseen. Koska yksikään puolueista ei saanut ehdotonta enemmistöä parlamentin alahuoneen paikoista, Britanniassa päädyttiin konservatiivien ja liberaalidemokraattien historialliseen koalitiohallitukseen. Poliittisesti Britanniassa ollaankin nyt uudessa tilanteessa.

Valtionpäämies

Britannian hallitsijana on vuodesta 1952 toiminut kuningatar Elisabet II. Monarkia on Britannian vanhin hallinnollinen instituutio, ja Britannian monarkian katsotaan myös olevan kaikista moderneista parlamentaarisista monarkioista kaikkein vanhin.

 

Pitkän muutosprosessin aikana monarkin absoluuttisia valtaoikeuksia on Britanniassa asteittain vähennetty ja valtaa on siirretty ministereille. Monarkilla on periaatteessa laajat valtaoikeudet, mukaan lukien oikeus julistaa sota ja valita pääministeri, mutta käytännössä näitä valtaoikeuksia ei käytetä. Nykypäivänä käytäntö on, että valtaa käyttää monarkin nimissä demokraattisesti valittu parlamentti ja pääministeri.

 

Kuningattarella on Britanniassa kuitenkin tiettyjä tärkeitä tehtäviä. Hän avaa ja hajottaa parlamentin sekä antaa kuninkaallisen hyväksynnän Britannian ja Skotlannin parlamenteissa sekä Walesin ja Pohjois-Irlannin kansalliskokouksissa luodulle lainsäädännölle. Kuningatar nimittää muodollisesti tehtäväänsä tärkeitä viranhaltijoita kuten pääministerin ja hallituksen muut ministerit, tuomarit, puolustusvoimien korkeimman johdon, diplomaatit sekä Englannin valtionkirkon arkkipiispat, piispat ja tuomiorovastit.

 

Kuningatar johtaa myös Kansainyhteisöä sekä on viidentoista Kansainyhteisön maan, muun muassa Australian ja Kanadan, valtionpäämies.

Parlamentti

Britannian parlamenttia kutsutaan toisinaan ’kaikkien parlamenttien äidiksi’ pitkän historiansa ja perinteidensä johdosta. Britannian kaksikamarinen parlamentti jakautuu alahuoneeseen (House of Commons) ja ylähuoneeseen (House of Lords). 650-jäseniseen alahuoneeseen valitaan jäsenet valtakunnallisilla parlamenttivaaleilla. Ylähuoneessa on puolestaan noin 800 jäsentä ja jäsenet nimitetään pääsääntöisesti eliniäksi.

 

Parlamentti koostuu kaiken kaikkiaan kolmesta elementistä: monarkista, alahuoneesta ja ylähuoneesta. Nämä elementit ovat erillisiä, tarkoittaen sitä, että sama henkilö ei voi kuulua kuin yhteen niistä. Lakien säätäminen edellyttää yleensä kaikkien kolmen osapuolen hyväksyntää, joskin monarkin hyväksyntä on nykypäivänä muodollisuus. Parlamentin ala- ja ylähuoneen tehtävät ovat pitkälti samat: molemmissa huoneissa vastataan lainsäädännöstä, tarkastellaan hallituksen työtä sekä väitellään ajankohtaisista poliittisista kysymyksistä. Alahuoneella on kuitenkin yksinoikeus tehdä talouteen ja verotukseen liittyviä lakiesityksiä.  

 

Parlamentin alahuone koostuu demokraattisesti parlamenttivaaleissa valituista kansanedustajista. 650 vaalipiiristä 533 sijaitsee Englannissa, 59 Skotlannissa, 40 Walesissa ja 18 Pohjois-Irlannissa. Mikäli kansanedustaja eroaa, kuolee tai tulee nimitetyksi ylähuoneeseen vaalikauden aikana, kansanedustajan vaalipiirissä järjestetään täydennysvaali. Britannian pääministeri on vuoteen 2010 saakka voinut määrätä parlamenttivaalien ajankohdan, mutta kuitenkin siten, että vaalit on viimeistään järjestettävä viiden vuoden kuluessa edellisistä. Toukokuussa 2010 valtaan astunut konservatiivien ja liberaalidemokraattien koalitiohallitus kuitenkin muutti lakia niin, että Britanniassa on siirrytty määrämittaisiin viiden vuoden vaalikausiin.

 

Parlamenttivaaleissa äänestäminen edellyttää Britanniassa äänestäjäksi rekisteröitymistä. Äänioikeus on kaikilla vähintään 18-vuotiailla Britannian kansalaisilla ja Britanniassa pysyvästi asuvilla Kansainyhteisön maiden kansalaisilla.

 

Parlamentin ylähuoneen työ on alahuoneen työtä täydentävää. Ylähuoneen jäsenet voidaan jakaa Englannin valtionkirkon edustajiin (Lords Spiritual) ja pääreihin (Lords Temporal). Osa pääreistä on perinyt asemansa ylähuoneen jäsenenä, mutta useimpien perinnöllisten päärien ylähuoneoikeus vietiin vuoden 1999 reformilaissa. Päärien enemmistö on ns. life peereja, jotka kuningatar on nimennyt tehtäväänsä ja jotka ovat saaneet ylähuoneen jäsenen arvon eliniäkseen.

 

Ylähuoneeseen kuuluu eri alojen asiantuntijoita, ja osa ylähuoneen jäsenistä kannattaa jotain tiettyä puoluetta. Ylähuoneen sitoutumattomia jäseniä kutsutaan nimellä cross-bencher. Lähes kaikki lakiesitykset kulkevat parlamentin ylähuoneen äänestyksen kautta, mutta ylähuone voi ainoastaan viivyttää lain voimaantuloa, ei estää sitä kokonaan.

 

Demokraattisesti valitun alahuoneen merkitys on jatkuvasti kasvanut suhteessa ylähuoneeseen. Ylähuoneen uudistamisesta on Britanniassa puhuttu pitkään. Tulevaisuudessa ylähuone tullaan mahdollisesti korvaamaan kokonaan tai lähes kokonaan vaaleilla valittavalla kamarilla.

 

Hallitus

Britannian parlamentaaristen käytäntöjen mukaan kuningatar nimittää parlamenttivaalien jälkeen pääministeriksi parlamentin alahuoneen suurimman puolueen puheenjohtajan. Mikäli yksikään puolue ei saa alahuoneen paikoista ehdotonta enemmistöä, edellinen pääministeri on oikeutettu pysymään vallassa uuden parlamentin kokoontumiseen asti katsoakseen, saako hän parlamentissa enemmistöä tuekseen.

 

Koska pääministerillä on maan poliittisesta järjestelmästä johtuen yleensä takanaan parlamentin alahuoneen ehdottoman enemmistön tuki, hänen valta-asemansa on vahva. Nykyajan käytäntöjen mukaan pääministerin on oltava parlamentin alahuoneen jäsen eli vaaleilla valittu kansanedustaja.

 

Hallitusten kokoonpanot saattavat Britanniassa vaihdella sekä ministereiden määrän että heidän nimikkeidensä osalta. Uusia ministerisalkkuja voidaan perustaa, vanhoja voidaan lakkauttaa tai ministereiden tehtäväjakoa voidaan järjestellä uudestaan pääministerin päätöksestä.

 

Hallituksen ytimen muodostaa kabinetti. Kabinettiministereiden ohella hallitukseen kuuluu eri nimikkeillä olevia muita ministereitä, joista osalla on oikeus osallistua kabinetin kokouksiin silloin kun heidän asioitaan käsitellään. Tämän lisäksi konservatiivien alahuoneen ryhmänjohtajilla on oikeus osallistua kabinetin kokouksiin ja oikeuskansleri voidaan kutsua tarpeen mukaan osallistumaan kokouksiin. Kabinettiministereiden ohella hallitukseen kuuluu lukuisia apulaisministereitä.

Sisäpolitiikka

Britannian paikallishallinto on rakentunut kahdella vastakkaisella tavalla. Skotlannissa, Walesissa ja osassa Englantia yksitasoinen kunnallinen neuvosto (unitary authority) on vastuussa kaikista paikallishallinnon toiminnoista. Riippuen siitä, missä osassa maata ollaan, näistä neuvostoista voidaan käyttää nimitystä metropolitan district council, borough councils, city councils, county councils tai district councils.

 

Suuressa osassa Englantia on kaksitasoinen järjestelmä, jossa kaksi erillistä valtuustoa jakavat paikallishallinnon tehtävät. County councilit pitävät sisällään laajemman alueen ja vastaavat monista julkisista palveluista kuten kouluista, sosiaalipalveluista ja julkisesta liikenteestä. Jokainen county voidaan jakaa edelleen pienempiin district counceleihin, jotka vastaavat paikallisista palveluista kuten kierrätyksestä ja liikuntapalveluista.

 

Lontoo koostuu 33 hallinnollisesti itsenäisestä kaupunginosasta (borough), jonka lisäksi Greater London Authority hallinnoi tiettyjä koko Lontoon laajuisia palveluita kuten julkista liikennettä ja poliisia. 

 

 

TulostaLähetä

Tämän sivun sisällöstä vastaa Suomen suurlähetystö Lontoo

Päivitetty 9.6.2014

© Suomen suurlähetystö, Lontoo | Tietoa palvelusta  | Yhteystiedot